"Inkeri!" huusi Lind huoneesen, "tule ulos!"
Sisar tuli ja hämmästyi tuosta suuresta lahjasta, jonka Laila oli heille lähettänyt.
"Siinä nyt näet," sanoi Inkeri veljelleen, "kuinka suuresti erehdyit.
Eikö Lappalainen ole kiitollinen?"
"On, mutta Laila on poikkeus, sen tunnustan, sangen merkillinen poikkeus. Tule sisään Jaampa ottamaan ryyppy," sanoi kauppias hänelle.
"En tule," vastasi Jaampa, "ei yhtään ryyppyä tänäpänä, minä lähden paikalla matkaan."
"No mitä nyt, ethän sinä sitä tavaraa halveksi."
"En suinkaan, otanhan minä toisinaan pienen ryypynkin muistiani virkistääkseni, mutta minun täytyi luvata Lailalle, ett'en tänäpänä maistaisi viinaa, minun täytyi panna käteni tuon suuren kirjan päälle ja vannoa kallis vala, ett'ei kieleni tänäpänä saisi maistaa viinan pisaraakaan, vaan että heti palaisin kotiin. Nyt olen toimittanut asiani. Hyvästi siis, nyt lähden!" Näin sanoen hän irroitti poronsa ja istui rekeen.
"Sano terveisiä Lailalle ja Laagjelle ja kiitä meidän puolestamme lahjasta, ja muistuta Lailaa siitä, että hän ensimmäiseksi työkseen kesällä käy meitä tervehtimässä."
X.
Kesällä.