Waikka siis aineidenwaihdos on tärkeä seikka ruumiille, on kuitenkin omituista, että me itsissämme tuskin sitä huomaammekaan. Saadaksemme semmoisen syntymään ja pysymään käymässä, meidän ei nimittäin ollenkaan tarwitse tehdä muuta kuin hankkia ruokaa rawintokanawaan; elimet ja kudokset pitäwät sitten huolen kaikesta muusta. Mutta waikka me emme tiedä mistäkään erityisestä waiwasta aineidenwaihdoksen tähden, woimme kuitenkin huomata sen toisella tawalla. Äsken sanottiin nimittäin että esim. märkä heinä pieleksessä ilman waikutuksesta muuttuu ja silloin lämpiää, eli niinkuin sanotaan "palaa". Niin lämpiää myös eläwä ruumis kudoksissa tapahtuman aineidenwaihdoksen kautta. Jos tämä on heikko, huomaa tuskin ruumiin lämmön olewan ollenkaan suuremman ympäröitsewän weden lämpöä, esim. kaloissa ja sammakoissa. Mutta jos aineidenwaihdos on wilkkaampi, niin tuntuu lämpö selwästi; me tiedämme linnuilla ja imettäwäisillä olewan lämpimän weren heidän eläessä. Mutta kun eläimessä kuolema tekee lopun aineidenwaihdoksesta, loppuu lämpö tykkänään, ja ruumis kylmenee.
X. Ruumis kokonaisuutena.
Ei löydy siis mitään erityistä elintä, jonka tarkoitus olisi erittäin pitää huolta aineidenmaihdoksesta ruumiissa, waan kaikki kudokset ja elimet auttawat siinä. Watsa ei siis yksinään hyödy rawinnosta, jäsenten yksinään työtä tehdessä, waan molemmat auttawat toisiaan ja omat sowussa. Aiwot, jotka lepääwät niin hiljaisina ja suojeltuina luukotelossaan, eiwät ole laiskureita toimeliaitten lihaksien rinnalla; eiwätkä aiwot myöskään ole näille mikään omawaltainen hallitsija, joka pakoiltua heitä yli heidän woimainsa työtä tekemään, sillä ne itse wäsywät hallitsemisesta ja käskemisestä. Molemmat sowittawat siis toimensa toistensa mukaan.
Mutta olkoon erityinen elin kuinka tärkeä hywänsä kokonaisuudelle, niin toimeen tulematon se on, ellei toiset elimet auta sitä työllään. Jos suolikanawa kuin hywästi woisi sulattaa ruokaa, niin se ei edes itse saisi siitä tarpeeksi rawintoa, ellei hermosto aistimien kanssa ja liikuntaelimet auttaisi itse rawintoaineiden hankkimisessa. Samoin, jos kiertokulkuelimet ja keuhkot woisiwatkin tehdä palwelustaan moitteettomasti, waan rintalihakset eiwät toimittaisi hengittämistä, niin olisiwat edelliset aiwan tarpeettomia elimiä. Ellei aiwoja lakkaamatta pidetä woimissa rawintoelimien kautta, niin on heidän myös mahdotonta toimittaa mitään. Ja ainoastaan aistimien awulla tulee aiwoille ylipään mahdolliseksi ulkomaailmasta saada jotakin käsitystä siitä mikä tapahtuu ympärillä.
Jossakin elimessä tapahtuma aineidenwaihdos eli toiminta ylipäänsä waatii siis wastaawaa toimintaa kaikissa muissa elimissä. Kun nyt kaikki elimet waikuttawat sopuisasti, tekewät he, niinkuin jo alussa sanottiin, yhteensä ruumiillisen kokonaisuuden, eläwän olennon.
Me woimme muutaman wertauksen kautta tehdä tämän selwemmäksi. Hywässä kellonrakennuksessa tarttuu, niinkuin tiedämme, toinen hammas hywästi toiseen, ja niin saatetaan ratas rattaan perästä liikkumaan; kello käy oikein, ja illan tullen wedämme luodin taas ylös. Niin jatkuu myös elimellisen olennon elo päiwästä paiwään. Se "wetää ylös" itsensä joka päiwä ottamalla rawintoa; se mikä kuluu korwataan samassa määrässä, ja kokonaisuus pidetään woimassa pahemmitta häiriöittä. Waan wiimein woi kuitenkin jotakin odottamatonta tapahtua, jota olento itse ei woi auttaa, tahi tulee koko rakennus niin wanhaksi ja kuluneeksi, ettei se enää woi käydä säännöllisesti. Rattaiden hampaat eiwät enää tartu tarkkaan toisiinsa ja kello alkaa jättäytyä, kunnes se itsestään seisattuu. Myös elimellisen olennon elo lähestyy loppuaan, ja kuolema saapuu elon ehtoona.
Useat elimelliset olennot, niinkuin kaswit ja waillinaisemmat eläimet eiwät woi osoittaa muuta kuin semmoisia werraten wähemmin monimutkaisia ruumiillisia elonilmauksia; niillä supistuu nimittäin elontoiminta melkein yksistään aineidenwaihdokseen. Täydellisemmillä eläimillä sitä eastoin on ruumiinelinten toiminta paljoa monipuolisempi, ja siihen yhdistyy henkisiä ilmauksia. Me huomaamme esimerkiksi näiden eläinten olewan erinomaisen paljoa eteensä ajattelewia itselleen rawintoa etsiessään sekä poikiaan hoitaessaan; me tiedämme miten koira on isännälleen uskollinen ja monessa tilaisuudessa osoittaa hammästyttäwää ymmärrystä. Kaikessa tässä nähdään siis selwiä merkkejä eläimillä löytywästä sielun elämästä.
Olemme nähneet samojen elimien, jotka muodostawat täydellisempien eläinten ruumiin, myös olewan ihmisen ruumiin elimet, ja yhtämittaisesti tämän kanssa ihmisellä saman elontoiminnan olewan käymässä kuin niillä. Mutta useat tärkeät elimet owat ihmisellä paljoa täydellisemmin muodostuneita. Ihmisen kädet owat oimallisia työaseita; äänielimen kautta matkaansaatetulla äänellään woi ihminen sanoilla lausua mitä hän ajattelee ja tahtoo; hänellä on aiwot, jotka wälittäwät semmoisten asiain käsittämistä, joita eläimet eiwät woi käsittää, j.n.e. Ja näiden ruumiillisten etemyyksten mukaan on hänellä korkealle kehittyneitä henkisia kykyjä. Juuri nämät ylewämmät henkiset elonilmaukset antawat meille sanomattoman suuren etewyytemme kaikkien muiden elämien olentojen suhteen, ja tekewät meidät ajattelewiksi, siweellisellä ja wapaalla tahdolla warustetuiksi olennoiksi.