Imettäwäiset owat wielä täydellisemmin muodostuneita kuin linnut, ja heidän poikansa tarwitsewat sentähden wielä enemmän rawintoa, niinkin paljon, ettei se munaan mahtuisi. Sen sijaan jää muna, jossa sikiö kehittyy, kauemmaksi aikaa äidin ruumiin sisään ja tulee aikaisin hywin likeiseen yhteyteen tämän kanssa. Sikiö woi sillä tawoin saada rawintonsa suorastaan äidistänsä. Synnyttyänsäkään ei nuori olento woi tulla toimeen ilman äidin hoitoa, waan elätetään ensi aikoina äidin maidolla. Imettäwäiset eläimet owat siis semmoisia, jotka synnyttäwät eläwiä sikiöitä, joita he imettäwät.
Waan ei yksikään ainoa olento saawuta kerrassaan sitä kokoa ja täydellisyyttä kaikissa elimissä, joka sillä on kehittyneessä tilassaan, waan kaikki kehittywät wähitellen.
Tiedämmehän miten nikkarin työ walmistuu. Puuaineilla on ensin aiwan toinen muoto, waan wähitellen muodostuu niistä se, mikä milloinkin on tekeillä. Niin owat esim. tuolia tehtäessä tarwepuut ensin hywin rumat ja muodottomat, waan wiimein näemme tuolin kaikkine osineen hienosti ja siististi muowaeltuna. Samalla tawalla saa myös elämä olento muotonsa aiwan wähitellen, muodostuessaan munassa tahi kohdussa. Jos tarkastaa esimerkiksi tumallista kananmunaa, niin siinä ensin huomaa tuskin mitään pojanalkua, tahi ainakaan ei woi wielä nähdä merkkiäkään hywinkin tärkeistä elimistä; sitten näyttyy hywin epäselwä alku niiksi ja elimet kehittywät sitten toistensa rinnalla ja samalla kertaa. Ennenkuin eläin wiimein syntyy maailmaan, on sillä enimmät elimet walmiina; waan wielä kuluu joku aika, jona ruumis kaswaa isommaksi, kunnes se on joutunut siihen woimaan ja täydellisyyteen, kuin wanhemmat owat. Wasta silloin perustawat molemmat sukupuolet itsellensä kotia, ja kaswattawat ne nyt wuorostaan sikiöitä, joita he hoitawat ja auttawat edes maailmaan, niin kauan kuin nämä eiwät woi pitää huolta itsestään.
IX. Aineiden waihdos.
Edellisissä luwuissa olemme oppineet tuntemaan ruumiin tärkeimmät elimet ja niiden tehtäwät. Ruoansulatuselinten kautta (suolikanawan ja sen lisäkkeiden, katso luku II) ottaa ruumis itseensä kiinteätä ja sulaa rawintoa, hengityselinten kautta (keuhkojen, luku IV) taas kaasuja. Nämä rawintoaineet muuttuwat sitten ruumiissa eri tawalla, niin että woiwat tulla koko ruumiin hywäksi, jossa tarkoituksessa ne kiertokulkuelinten kautta (luku III) lewitetään ruumiin kaikkiin osiin. Kun sillä tawoin kudokset kaikissa elimissä owat saaneet tarpeellista rawintoa, woiwat he täyttää tehtäwänsä. Mutta juuri sentähden että he tekewät työtä, kuluttawat he rawintoa, ja siitä syntyy wahingollisia aineita, jotka owat poistettawat; myös tämä wiimeksi mainittu tapahtuu weren awulla, mutta erittämiselimissä (keuhkoissa ja munuaisissa, luku V). Toimittaakseen kaikkia niitä liikkeitä taas, jotka owat tarpeen rawinnon etsimisessä, kokoamisessa ja walmistamisessa, käyttää ruumis liikuntaelimiänsä (lihaksia ja luita, luku VI). Mutta kaiken tämän toimen, kokonaisena pidettynä ja oman tahdon ja ajatuksen ohjaamana, woi ruumis saada tehdyksi ainoastaan hermoston ja aistimien waikutuksen kautta (luku VII).
Ruumiin taloudessa pidetään siis asiat hywin hywässä järjestyksessä. Aiwan samoin kuin kauppias markkinoilla joko itse tahi eri palvelijoiden kautta maanmieheltä ostaa tawaroita ja sitä wastoin myö hänelle toisia, ja sillä tawoin tulee olemaan suurten rahasummain liikkeessä pitäjä tahi muuttaja, niin hoitawat myös rawintoelimet (ruoansulatus-, hengitys- ja kiertokulkuelimet) ruumiin tuloja, ja erittämiselimet ruumiin menoja; ja molempien yhdessä waikutuksen kautta ruumis ostaa ja myypi tahi muuttaa kaikkia niitä aineita, joita se rawinnokseen tarvitsee. Weri kiertokulkuelimissä antaa rawintoaineet kudoksille — muodostakoot nämä sitten mitä elimiä hywänsä, luita, lihaksia, hermoja, aiwoja, sisuksia tahi ihoa —, ja weri ottaa ja kuljettaa pois taas, mitä nämä eroittawat pois itsistään tarpeettomana tahi wahingollisena. Kudoksissa siis itse aineiden muutos eli aineiden waihetus tapahtuu. Ja tämä waihto eli ottaminen ja antaminen kudoksissa on elinten elontoiminta.
Waan miten tämä waihto tapahtuu? Siitä olisi sangen paljo sanottawaa, waan me emme tahdo tässä muuta kuin muistuttaa muutamista samanlaisista tapauksista, jotka meille kaikille owat enemmän tunnettuja. Jokainen tietää maidon hapatessaan eli myrtyessään käywän toisenlaiseksi kuin myös piimittyessään eli juoksettuessaan muuttuwan juustoksi ja heraksi. Me tiedämme märjän heinän suowassa eli pieleksessä kuumettuwan ja pilautuwan, eli niinkuin sanotaan "palawan", sekä niin sanotun palaneen lannan olewan toisenlaista kuin tuoreen. Kaikki nämä aineet owat siis jossakin määrin muuttuneet. Samalla tawalla tapahtuu muutos rawintoaineessa, sen kudoksissa ollessa, ja se saapi näin toisen muodon, juuri silloin kuin kudos tahi elin täyttää tehtäwäänsä ruumiissa.
Ymmärtää helposti ettei alinomainen aineidenwaihdos ole mahdollinen, ellei ruumiisen alinomaa saateta rawintoa. Osa rawintoa menee siis etupäässä elinten woimassa pitämiseen, että ne woimat tehdä tointaan, s.o. että ruumis ennen kaikkea pysyisi elossa. Mutta jos wielä sen lisäksi täytyy tehdä jotakin waiwaloista työtä, niin tarwitaan suurempaa ainewaihetusta elimissä ja siis myöskin enemmän rawintoa ruumiille. Mutta jos saadaan kowin wähän, tahi jos ei ollenkaan saada semmoista aineiden lisäystä, s.o. jos ruumis saa kärsiä nälkää, niin eiwät sen kudokset tahi elimet jaksakaan tehdä palwelusta. Herwottomat lihakset eiwät supistu auttaakseen jäseniä, sydän tekee waiwolla työtä, eiwätkä aiwot jaksa ajatella, waan owat wäsyksissä. Sillä tawoin eiwät tärkeät elimet woi oikein täyttää tehtäwiänsä. Me sanomme silloin ruumiin olewan heikkona ja sairaana näljästä ja puutteesta. Jos kurjuus ja sairaus käy yli wissin rajan, niin ruumis wiimein menehtyy ja eläin kuolee.
Päinwastoin taas, jos ruumis saa suureen liikamäärän rawintoa, jota se kowan työn puutteessa ei woi täydellisesti käyttää; — silloin se säästää, niinkuin järkewä talouden pitäjä tekee, kun hänellä on tawallista suuremmat tulot. Ruumis säilyttää liikanaista rawintoa, sillä tawoin, että se muuttaa rawintoaineet raswaksi, jota keräytyy eri paikkoihin. Raswakerrokset eiwät kuitenkaan ole mikään todellinen elin, sillä heillä ei ole mitään erityistä tehtäwää ruumiinwälikappaleena. Waan kuitenkin owat ne ruumiille hywin tärkeät. Sillä kun rawinnon puute ilmautuu, woidaan niitä, ikäänkuin säästettyjä rahoja, taas tehdä käytäntöön kelpaawiksi. Ruumis woi nimittäin silloin raswakerroksissa haarautuwien werisuonien awulla wähitellen noutaa wanhoja säästöjään ja niillä pysyä woimissa. On melkein kuin ruumis söisi oman raswansa. Kuin silloin raswa taas wähenee, sanomme ruumiin laihtuwan.
Tästä syystä sairaat ihmiset, jotka eiwät syö paljoa, laihtuwat laihtumistaan; samalla tawalla tulewat myös elukat kowassa työssä ja huonosti ruokittuina yhä heikommiksi ja huonommiksi. Ja päinwastoin tulewat sekä elukat että ihmiset, jotka saawat hywää rawintoa, ja joiden ei tarwitse tehdä waiwaloista työtä yhä pulskemmiksi. Me ymmärrämme aiwan hywin käyttää tätä hyödyksemme ja syötämme sentähden teuraselukoita jonkun aikaa ennenkuin ne teurastetaan. Sillä lihawan eläimen liha on aina meille arwokkaampaa rawintoaineena kuin laihtuneen.