Warmaa on, että juuri aiwot kaikkine osineen owat se ruumiin elin, jossa on kyky ei ainoastaan tuntemaan hawaintoja ulkomaailman waikutuksista, waan myös niitä pitämään tahi muistamaan, sekä ajattelemaan niitä.
Aiwojen kautta me wielä määräämme menetystapamme, s.o. käytämme tahtomis-kykyämme. Sen toiminnan kautta meillä on järki ja ymmärrys. Lyhyesti sanottu, arwot hallitsewat koko meidän ruumistamme meidän oman tarpeemme ja ulkomaailman waikutusten mukaan sekä on henkisten kykyjemme ruumiillinen elin.
Aiwoilla on siis hywin suuria ja tärkeitä tehtäwiä täytettäwänä. Älköön kukaan kuitenkaan luulko niiden jo alusta siihen kykenewän. Olimme jo maininneet aiwojen aikaisimmassa lapsuudessamme ei woiwan edes oikein hallita lihaksia, waan että niiden täytyy sitä oppia. Aiwan samoin eiwät lapsen aiwot aluksi suinkaan woi käsittää edes aistimien ilmoituksia, waan niiden täytyy oppia arwostelemaan myös niitä. Se ei woi esimerkiksi nähdä, onko joku kappale lähellä wai kaukana, waan ojentaa kätensä tarttuakseen kuuhun. Kuta kauemmin lapsi elää, sitä enemmän alkaa se sitä wastoin käsittää ja ymmärtää niitä hawaintoja, joita aistimien kautta saadaan. Mutta wielä wuosikausia owat lapsen aiwot harjoitettawat moidakseen oikein ajatella waikeampia asioita, sekä muistaa hyödyllisiä tietoja. Lapsen tarwitsee kauan käydä koulua ja koko elämä on meille harjoitus tullaksemme yhä enemmän walistuneiksi.
Kuu nyt kaikki rawinto-, liikunto- ja aistien elimet yhdessä waikuttawat, jatkuu elo keskeytymättä ja häiritsemättä. Tapahtuu kyllä joskus, että jokin joutuu wähän wialle, ruumis saa taudin; waan useimmiten tämä tulee wähitellen autetuksi, ja terweys palajaa. Waan myöskin elolla on wiimein määränsä. Tauti woi kowin ankarasti häiritä tärkeätä elintä sen toiminnassa, niin että koko ruumiin elo lakkäa, tahi waikuttaa myös wanhuus ja huonous saman. Ruumis kuolee ja joutuu katoawaisuuden omaksi.
Kohta kaikki eläwäiset olennot sillä tawoin kuolisi pois maan päältä, niinkuin on tapahtunutkin monen eri eläinlajin kanssa, joka on kuollut sukupuuttoon. Mutta niin ei käy koko eläwälle maailmalle, sillä elollisissa olennoissa on se omituisuus, että ne woiwat enentyä useammiksi. Kun siis muutamat olennot kuolewat pois, jää toisia samanlaisia eloon, ja sillä tawoin sikiytyy suku lakkaamatta.
VIII. Siitoselimet.
Monella alhaisemmalla eläimellä tapahtuu lisääntyminen hywin yksinkertaisella tawalla: ne jakaantuwat kahteen tahi useampaan osaan, jotka osat kaikki kaswawat kokonaisiksi eläimiksi jälleen. Niin tekewät wielä useat madot ilman waikeudetta. Tämä on heille mahdollista sentähden, että heidän tärkeimmät elimet owat yhtenä jaksona läpi koko ruumiin, niin että wähän kutakin elintä jää joka osaan. Mutta kaikki eläimet, jotka laweammalle käywän työnjakamisen kautta tahi erityisiä ja tärkeitä tarkoituksia warten owat saaneet enemmän moniosaisia ja arkoja elimiä, sijoitettuina eri ruumiinosiin, eiwät suinkaan woi tulla toimeen sillä tawoin. Olisihan tuo mahdotonta että esim. Kala tahi koira woitaisiin jakaa kahteen osaan, niin että niistä tulisi kaksi kalaa tahi kaksi koiraa; miten hywänsä jako tehtäisiin, tulisiwat elimet ainoastaan kärsimään, ja toinen tahi molemmat puoliskot kuolisiwat.
Samoin kuin enemmän kehittyneet eläimet owat saawuttaneet sen täydellisyyden ruumiinsa muodostumisessa, josta ennen olemme puhuneet, sen kautta että eri elimet pitäwät huolta erityisistä elon tehtäwistä, niin on näillä eläimillä myös erityisiä elimiä, joiden tehtäwä on muodostaa ja kehittää toisia samanlaisia olentoja kuin ruumis itse. Näitä elimiä sanotaan siitoselimiksi.
Siitoselimet tähdellisemmillä eläimillä on kahta eri laatua, urospuoliset ja naaraspuoliset. Ainoastaan toinen laji löytyy kullakin erityisellä eläimellä, kun toinen laji löytyy toisella samaa lajia. Tämän johdosta eroitamme täydellisemmissä eläimissä kaksi eri sukupuolta, uroksia ja naaraksia. Molemmat owat siitokselle tarpeelliset, ja naaraspuoli synnyttää sikiöt maailmaan.
Useammat alhaisemmat eläimet, kuin myös kalat ja sammakot, muniwat munia, joista kaswaa poikia. Tawallisesti owat munat hywin pieniä kodoltaan, waan sen sijaan lukuisia, linnut taas muniwat paljoa wähemmin, waan isompia munia; sillä linnut owat niin paljon täydellisempiä eläimiä, että heidän poikasten, woidakseen kehittyä munassa, tulee saada siinä koko joukko rawintoa, joka löytyy keräytyneenä etenkin munan ruskeassa.