Aiwojen uskollisilla työntarkastajilla, aistimien ulkonaisilla osilla, on tullakin hywin erilainen rakennus, aina heidän tehtäwänsä mukaan. Aikomuksemme ei kuitenkaan ole tässä yksityisseikkoja myöten selittää miten ne owat muodostuneet ja waikuttawat. Sen sijaan tahdomme ainoastaan hywin lyhykäisesti kertoa mikä heidän tehtäwänsä ruumiin suhteen on.
Niistä lukuisista hermosäikeistä, jotka lähtewät ulos aiwoista ja selkäytimestä haarautuwat ainoastaan ihoon. Jhohermojm hienoimmat haaroitukset päättywät hywin pieniin elimiin, joita sanotaan tuntosyyliksi eli tunnon elimiksi. Kun mikä koskee ihoon, painaa, repii, haawoittaa tahi polttaa, lyhyesti jollakin tawalla waikuttaa johonkuhun paikkaan ihoa, niin waikuttaa se myöskin siinä olewiin tuntosyyliin. Hermosäikeiden kautta saatetaan silloin tämä waikutus silmänräpäyksessä aiwoihin tahi selkäytimeen, jotka sillä tawoin saawat tietää jotakin tapahtuwan siellä. Niin pian kuin aiwot owat saaneet tietoa siitä, antawat ne toisten hermojen kautta käskyn wisseille lihaksille, jotka silloin liikunnollaan joko tempaisewat pois sen ruumiin osan, jota on häiritty, tahi muuten toimittawat jonkun sopiwan liikunnon. Koko ruumiinihossa löytyy siis erinäisiä elimiä tuntoaistia warten.
Eräässä paikoin ruumista, joka paikka usein tulee yhteyteen kiinteiden ja sulien aineiden kanssa, nimittäin kielen pinnassa, löytyy semmoisia tuntoelimiä, jotka erittäin woiwat ilmoittaa aiwoille minkälaista ne aineet owat, joita on saatettu suuonteloon. Tätä tunnetta sanomme mauksi, ja osa kielen pintaa on makuaistimemme. Tuskin tarwittaneen huomauttaa miten hyödyllinen semmoinen elin on makuaistia warten rawiutoaineiden walitsemisessa ja etsimisessä.
Toisella paikalla ihoa taas on omituinen kyky ilmoittaa meille minkälaisia kaasuja ilmassa löytyy, niiden hajun. Moidakseen tehdä tämän, on tämä elin saanut sijansa semmoisella paikalla, josta kautta ilma alinomaa wirtaa sisään ja ulos; niinkuin tiedetään on ruumiin elin hajun aistia warten nenässä.
Saadakseen tietoa äänestä on ruumiilla wielä erityinen hywin mutkikkaasti rakennettu wälikappale, nimittäin kuuloaistin. Sen tärkeimmät osat owat suojeltuina pään sisässä, johon korwareikä wiepi, ja ulkokorwa on ainoastaan äänen johtamista warten ulkoapäin. Kuuloaististaan on eläimellä ja ihmisellä arwaamaton hyöty wihoillisia wälttääkseen, saalista etsiessään, sekä saadakseen tietoa kumppaniensa äänistä, kanssaihmistemme sanoista.
Lopuksi on wielä mainitsematta se elin, joka antaa meidän hawaita waloa, nimittäin silmä, joka meille wälittää näköaistia ja niinkuin tiedetään on erittäin tärkeä aistin.
Äsken mainittiin sananlennättimen waikuttawan kolmen erityisen osa kappaleen kautta, nimittäin ensinnäkin sen koneen kautta, jota joku henkilö käyttää sillä paikalla, josta merkki annetaan, sitten metallilangan kautta, joka yhdistää molemmat paikat, ja wiimein sen konepaikan kautta, jonne merkki lähetetään. Melkein samalla tawalla waikuttaa myös ruumiin aistimet; niissä on myöskin kolme osaa. Ruumiin ulkoosassa on aistimme toinen pää, johon ulkonaiset kihoittimet (lämpö ja paino, maistuwat tahi haisewat aineet, ääni tahi walo) woiwat waikuttaa. Yhteydessä tämän kanssa on hermo, jonka tehtäwä on ainoastaan johtaa waikutusta tästä aistimen päästä. Ja lopuksi päättyy hermo ruumiin sisässä toiseen elimeen, siihen osaan aiwoja, joka tänne kuljetetun waikutuksen Kautta saatetaan toimintaan.
Wertaus sananlennättimeen pitää kutiaan wielä kauemmaksi. Jos toinen tai toinen sähkösanomakone on joutunut epäkuntoon, tahi jos lanka esim. ilkiwaltaisuudesta on tullut poikki lyödyksi, niin ei woida enää lähettää sanaa toisesta päästä toiseen. Aiwan samalla tawoin lakkaawat myös aistimienhawainnot, niin pian kuin joko ulkoaistin tahi wastaawa osa aiwoista on loukkautunut, esim. wäkiwallan tai sairauden kautta, niinkuin myöskin jos ainoastaan hermo niiden wälissä jostakin samanlaatuisesta syystä on tullut wahingoituksi. Niin esim. tulee sokeaksi, jos joko itse silmä tahi näköhermo tahikka sen juuri aiwoissa on saanut wahinkoa.
Siis ei ulkopuolisessa päässä olewa elin eikä hermo ole ne elimet, joiden kautta ulkomaailman maikutukset huomataan, waan se on hermojen sisäpuolisen pään kanssa yhteydessä olewa ruumiinosa, itse aiwot, jotka owat koko ruumiin, s.o. eläimen, tuntemisky'yn elimiä. Aiwoihin kaikki ulkowaikutusten hawainnot keräytyy, ja nämä hawainnotpa wielä owat juuri ne, jotka waikuttawat sen, että aimot täyttäwät tehtäwiänsä.
Äsken tulimme tietämään, että jo ruumiin rawitseminen käsittää monta eri tehtäwää, josta syystä myöskin sen elimet owat useampia ja erinkaltaisia. Niin on myös aiwojen laita. Ne eiwät suinkaan ole yksinkertaista rakennusta, waan owat monesta eri osasta. Ja näillä osilla on itsekullakin oma, useimmiten hywin waikeakäsitteinen tehtäwänsä eli osuutensa koko aiwojen toiminnassa. Wasta wiimeisinä aikoina on todenperästä aljettu koettaa saada silmille näitä tehtäwiä, jotka owatkin enimmin monimutkaisia koko ruumiissa.