VII. Hermosto ja aistimet.
Ruumiissa löytyy elin eli paremmin useampien elimien yhdistys, joiden asia on hallita kaikkia muita ulkomaailman maikutusten mukaan ja koko ruumiin eduksi. Tätä elintä sanotaan hermostoksi. Sen tehtäwä on erinomaisen monimutkainen ja waikea; älköön kukaan sentähden ihmetelkö että elin itse on hywin monimutkaisesti rakennettu.
Niinkuin laiwan kapteeni ei woisi olla päällikkönä, jos hänen täytyisi olla mukana joka paikassa, sekä ylhäällä mastossa että alhaalla lastiruomaösa, waan asettuu jollekulle paikalle, josta hän hymästi näkee kaiken, ja josta hänen käskynsä kuulusat joka paikkaan, — niin on hermosto, joka hallitsee koko ruumista, tämän keskipaikassa ja on kuitenkin, niinkuin tulemme näkemään, yhteydessä kaikkien muiden elinten kanssa.
Selkärankaisilla eläimillä nimitetään hermoston pääosaa aiwoiksi ja selkäytimeksi. Edellinen on pehmeä ja omituisesti muodostunut kappale, joka on pääkopan sisässä (katso kuw. 8, n); me näemme sen kuwassa 9 suuremmaksi kuwattuna; pää on ajateltuna halaistuksi keskeltä. Selkäydin (kuw. 8, s), jonka alkua kuwa 9, e, näyttää, on aiwojen jatko ja on asemansa puolesta aiwan kuin nuora (kum. 8) torwen sisässä, jonka torwen selkärangan nikamat muodostawat. Koko elin on siis suljettu luuseiuien sisään ja hymäSti suojeltu loukkauksia waStaan.
Sanoimme äsken laiwakapteenin toimen suhteen hänen ei tanvitsewan ottaa osaa jokaiseen työhön, waan hänen ainoastaan antawan käskyjänsä wallanalaisilleen, laiwamiehille. Niin on myös aiwojen ja selkäytimen tehtäwän laita. Waikka molemmat lepääwät näennäisesti toimettomina ruumiissa, saapi niiden wallanalaiset elimet kuitenkin heiltä käskyjä toimittaa palwelusta, esimerkiksi lihakset käskyn supistua. Näyttää kyllä kummalliselta että aiwot sillä tawoin woiwat hallita toisia elimiä, waikka molemmat owat kaukana toisistaan, waan tämä käy laatuun sen kautta, että yhteyttä molempien wälissä kuitenkin löytyy. Aiwoista ja selkäytimestä lähtee nimittäin, niinkuin me näemme kuwista 8 ja 9, suuri joukko ohuita walkeita rihmoja, hermot, jotka haarautuwat haarautumistaan ja wiimein tulewat aiwan hienoiksi, sekä tunkeutuwat ruumiin eri elimiin. Niiden kautta saatetaan aiwojen käskyt wallanalaisille wälikappaleille.
Kun me ihmiset ilmoitamme ajatuksemme toisillemme, niin me teemme sen sanoilla tahi merkeillä. Jos olemme toisiemme kuuluwissa, niin puhumme, niinkuin kapteeni laiwamiehilleen; waan jos olemme esim. eri kaupungeissa, niin käytämme toista keinoa. Marmaan olette joskus nähneet suurten waltateitten warrella seisowan pylwäitä, joihin on kiinnitetty lanka, n.s. sananlennätinlanka. Langan kumpikin pää on eri kaupungissaan ja on siinä yhteydessä omituisen koneen kanssa, joka on waseti sitä warten laitettu, ja jota sanotaan sähkösanomakoneeksi. Tällä woi toinen henki toisessa kaupungissa antaa merkkejä, jotka johdetaan langan kautta koneesen toisessa kaupungissa.
Melkein samoin on myös ruumiissa. Aiwoista lähetetään käskyt ruumiin muille elimille juuri hermosäikeiden kautta. Että niin on asian laita, ymmärrämme helposti, jos otamme waarin siitä mitä tapahtuu, jos lihashermo, tapaturmaisen kirweenlyönnin tahi piston kautta, tulee poikki leikatuksi. Jos kohta itse lihas edelleen on täydellisessä yhteydessä ruumiin kanssa ja rawinnolla pidetään woimassa, jääpi se kuitenkin omaan hoteesensa, eikä tiedä ollenkaan oikeata hetkeä milloin sen on palvelustaan tekeminen. Tahi oikeammin, se ei tee mitään, sillä se ei woi saada mitään käskyä. Koko ruumiinosa tulee liikkumattomaksi eli rammaksi. Jos onnellisesti käy, niin paranee wamma ja hermon kappaleet kaswawat taas yhteen; lihas tulee taas aiwojen nöyräksi palvelijaksi. Aiwan sama tapahtuu, jos hermo muuten joutuu epäkuntoon, tulee kipeäksi ja sitten taas paranee.
Aiwot komentamat siis hermojen kautta kaikkia lihaksia niinkuin kapteeni laiwalla sanoilla käskee alaisiaan. Jos laiwamiehet myrskyssä saisiwat temmaista mistä köydestä tahansa, niin he saisiwat aikaan paljasta sekasotkua ja laiwa kohta menisi kumoon. Waan jos he odottawat kunnes kokenut kapteeni käskee, ja jos he silloin asettawat purjeet oikein, niin laiwa käy eteenpäin. Niin saadaan myös ruumiissa lihaksia sopuisasti waikuttamaan yhdessä aiwojen toiminnan kautta. Kun me äsken sanoimme tarwitsewamme harjoitusta oikein liikuttaaksemme ruumiimme osia, niin se tarkoitti oikeastaan, että aiwomme owat harjoitettawat antamaan oikeita käskyjä wallanalaisille lihaksilleen, ja että nämä samoin owat harjoitettawat niitä oikein toimittamaan.
Mutta miten nyt aiwot woiwat juuri oikealla hetkellä hermon kautta käskeä jotakin lihasta liikkumaan? Owathan aiwot pääkallon keskessa, jossa niiden on mahdoton yksinään saada tietää kaikkea mitä tapahtuu ruumiin ulkopuolella. Se tapahtuu melkein samalla tawalla kuin laiwan kapteeni tähystäjän kautta mastossa saa tietää kun jotakin tapahtuu merellä kaukana laiwasta, ja tämän johdosta käskee ajaa laiwaa sinnepäin tahi ryhtyä muihin toimiin. Löytyy nimittäin ruumiissa erityisiä elimiä, jotka omat aiwojen wahteja, ja joita yhdistää niihin samanlaiset hermot, kuin ne, joiden kautta käskyjä saatettiin lihaksiin. Semmoinen elin hermojensa kanssa, ynnä wastaawan osan kanssa aiwoissa tekee erityisen kokonaisuuden, jota me nimitämme aistimeksi tahi hawainnon elimeksi.
Woidaksem wastaanottaa ja ilmoittaa ulkomaailman waikutuksia, tahi niin sanoaksemme, kertoa mitä tapahtuu meidän ulkopuolella, tulee jonkun osan kutakin aistinta olla ruumiin ulko-osassa, erittäin ihossa. Näiden ulkonaisten elinten ollen apuna, ei aiwojen itsensä tarwitse tulla ulkonaisten ainetten wälittömän waikutuksen alaisiksi, waan niiden toimena on ainoastaan ottaa wastaan ilmoituksia sekä antaa käskyjä tahi hallita kokonaisuutta.