"Saadaan nähdä." Sitten kääntyi hän Mariaan ja sanoi: "Ole hyvässä turvassa, tyttäreni, äläkä itke. Sinua ei mikään vaara uhkaa. Mutta sano enollesi, kartanon hoitajalle, ettet milloinkaan ole lukenut tuota harhauskoista kirjaa ja ettet sinä eikä orpanasi Agnes ole puhunut halveksien kirkosta."
Hän vaikeni ja kaikki olivat ääneti. Maria oli erotettu serkustaan ja seisoi vähän matkan päässä hänestä, peittäen kasvojaan käsillään, kyynelten valuessa hänen sormiensa lomitse.
Kun inkvisiittori, jonka sanat kaikuivat juhlallisilta ja mahtavilta, lakkasi puhumasta, värisytti tytön koko ruumista ja hän lausui itkulta tuskin kuuluvalla äänellä: "Minä teen sen, minä teen sen."
"Hän tekee sen, hän sanoo, ettei hän ole lukenut sitä kirjaa!" huusi Vlossert iloisena. "Voi, kiitetty olkoon Pyhä Neitsyt! Minä annan kuusitoista naulaa vahatuohuksia —"
"Hiljaa, mestari Vlossert", sanoi inkvisiittori ja ilkeä hymy väikkyi hänen huulillaan. "Teidän riemunne on hiukan ennenaikainen ja parasta olisi, että pidättäisitte sitä vielä kotvasen." Sitten hän kääntyen värisevään tyttöön ja sanoi: "Tyttäreni, minua ilahuttaa, ettet ole uskonut sieluasi Lutherin kirotulle harhaopille, ja nyt tahdon, että sinä kuten kirkon uskollinen lapsi ainakin suutelet ristiinnaulitun kuvaa, joka riippuu isä Floriszin vyöltä. Olen varma siitä, että hän samalla päästää sinut synneistäsi."
Isä Florisz astui lähemmäksi ja tarjosi Marialle ristiinnaulitun kuvaa. Tyttö lankesi polvilleen ja tarttui vähäiseen ebenholtsiristiin.
"Maria! Maria!" kuului Agnesin ääni. "Älä suutele! Sinä olet luopunut uskostasi Antikristuksen palvelijain edessä. Malta mielesi Jeesuksen nimessä. Tätä pidetään osoituksena siitä, että sinä sydämessäsi olet paavilainen. Älä, Maria, älä suutele sitä!"
Maria oli Agnesin puhuessa painanut päänsä alas. Jokainen verenpisara oli paennut hänen poskiltaan ja hänen kätensä vapisi niin, että ristiinnaulitun kuva tuskin pysyi siinä. Vähän aikaa näytti siltä, kuin Agnesin sanoilla olisi ollut toivottu vaikutus. Mutta kun Maria katsahti ylös inkvisiittoriin, jonka pirullinen katse seurasi häntä, ummisti hän silmänsä ja sopertaen: "Pyhä Neitsyt!" painoi ristiinnaulitun kuvan huulilleen ja meni tainnoksiin. Inkvisitsionin kauhut, jotka hänestä näyttivät inkvisiittorissa saaneen ihmismuodon, pelottivat niin kovasti tyttöraukkaa, että se heikko usko, joka hänessä oli, aivan helposti petti.
"In nomine Domini te absolvo" [Herran nimessä päästän sinut synneistäsi], mutisi pappi kumartuen tukemaan hervotonta tyttöä.
"Näin kirkko kirvoittaa lapsensa synnistä, kun se ensin on heitä peljättänyt miekallaan", sanoi Agnes katkeralla äänellä.