— En. Kuinka niin?
— Hän tervehti niin tuttavallisesti.
— Joutavia! Toverien kesken! Tiedäthän, että toisin kulissien takana kuin ulkopuolella.
— En ymmärrä, miksi, — vastasi Kaija vilpittömään tapaansa. — Näyttelijänkin pitää olla tosi. "To be, or not to be, — that is the question."
Toinen nauroi tytön naiivisuutta ja joi maljan, toivottaen hänelle aikaa voittain suurempaa kokemusta, mutta nähdessään Kaijan käyvän vakavaksi, hän muutti äkkiä puhetapansa ja sanoi lempeimmällä, maireisimmalla äänellään, juuri sillä, joka aina kahlehti Kaijan:
— Sinun pitää opettaa minua tulemaan vilpittömäksi. Mitä minussa parhainta on, se on kasvava ja lisääntyvä, kun saan sinut omakseni. — Ja sitten hän lisäsi kuiskaten:
— Oletko puhunut tänään häistä?
Kaija nyökkäsi.
— Isä arvelee, että keväällä.
Dam tarttui hänen kumpaankin käteensä ja suuteli niitä kiihkeästi.