— Näin minäkin hänet.
— Näitkö? Missä sinä istuit?
— Viisi riviä sinun takanasi.
— Sepä merkillistä, ett'en minä sinua huomannut!
— Ei merkillistä ensinkään, — vastasi toinen kuivasti. — Sinähän katselit lakkaamatta vaan häntä, ja kun esirippu oli laskettu alas, katselit sitä.
Tyttö punastui vielä enemmän.
— Mitä sinä pidit hänestä? — kysyi hän.
— Hän oli kerrassaan hurmaava… no, no, älä säikähdä, en minä nyt ivaa… hän oli todellakin varsin soma.
— Entäs näytteleminen?
— Hän on liiaksi paljon näyttelijä, ollaksensa ihminen. Mutta… sinähän rakastut häneen kumminkin. Etkö?