Lujatahtoisena nousi Kaija silloin häntä vastaan.
— Sinulla ei ole mitään oikeutta, — sanoi hän. — Sinulla oli oikeus, mutta sinä olet sen menettänyt.
— Tuopa merkillistä puhetta, — vastasi Pietari Dam, yrittäen esiintyä mahtavasti, mutta punastui ja käänsi katseensa toisaanne.
Kaija katsoi häntä suoraan silmiin.
— Etkö muista, missä olit silloin, kuin minä olin odotuksillani?
— Minäkö?… — änkytti toinen, — niin, minäkö…?
— Sinä olit matkoilla toisen naisen kanssa. Teillä oli omat välinne silloin, niinkuin oli ollut sitä ennenkin. Oletko milloinkaan tehnyt itsellesi oikein selväksi, mikä suunnaton solvaus avioliiton aatetta kohtaan tällaisen tosiasian pohjana on?
Hän puhui niin suurella varmuudella, että Pietari Dam huomasi mahdottomaksi ruveta puolusteleimaan. Sen sijaan hän puikahti toista tietä.
— Kyllä kai sinä pian lohdutuksen löysit, — virkkoi hän. —
Sinullahan oli setä Frans…
Kaija olisi saattanut lyödä häntä tällä hetkellä, niin halpamaiselta Pietari Dam nyt näytti hänen silmissään, ellei raakamaisuus tuon miehen ajatuksen kulussa olisi lamauttanut häntä.