— Sinä olet vaan liian hyvä, — vastasi hän, punastuen hiukan, nähdessään sedän nauravan. Mutta siitä pitäin hän pääsi noilta ajatuksilta rauhaan.
Ensimmäisenä kesänä, minkä hän vietti yksin poikansa kanssa, he asuivat loma-ajankin kaupungissa, mutta seuraavana, kun poika oli kaksi vuotta vanha, ehdotti setä Frans, että oltaisiin maalla heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Hellen tekee hyvää piehtaroida ulko-ilmassa.
Kaija innostui ehdotukseen.
— Mutta minnekä mentäis? — kysyi hän.
— Minä ehdottaisin Rödvigiä. Merikylvyt ovat siellä erinomaisia ja
Höistrupin lehto jotain hurmaavaa.
— Mennään vaan Rödvigiin! — huudahti Kaija loistavin silmin. — Helei, Helle! Nyt sinun tulee lysti olla! Saat rakentaa taloja hiekassa ja kuulla leivosen lauluja!
Ja vallattomasti hän läksi hyppimään poikanen sylissä, ja poika piteli häntä päästä ja huitoi jaloillaan minkä ennätti.
Ilosilmin heitä katseli setä Frans.
— Kuinka siellä tulee olemaan ihanaa! — virkkoi hän.
Yhdessä sitä mennään — se oli heidän kumpaisenkin mielestä ihan itsestäinen asia.