Vaiteliaana hän taisteli muutaman päivän sisäistä taistelua ja oli sitten tehnyt päätöksensä. Vienon iloisesti hän lausui minulle:
— Jost, me jäämme tänne! Tiedän, että sinä olet onnellisin sellaisessa yleistä arvonantoa nauttivassa toimessa kuin tuo sinulle tarjottuun. Luultavasti voit siinä myöskin parantaa noiden kiusattujen intiaanilaisten tilaa, ja sitten, Jost, — lahjoittanee kohtalo toki meille itsellemme lapsen!
Harras luottamus säteili hänen silmissään, ja minä kiitin häntä tuosta hartainten toivomusteni hienotuntoisesta oivaltamisesta.
Minulle kävi sydämen asiaksi saada tuo toimi. Se saattaisi minut jälleen uralle, jolta Hannu Konrad Balmerin epäsuosio oli minut syössyt, soisi minulle arvossapidetyn aseman ja vapauttaisi minut nöyryytyksestä, jota tunsin vaimoni varoista eläessäni, vaikka hän. puolestaan tosin olisikin iloisesti kuin lapsi lahjoittanut minulle vaikka koko runsaan omaisuutensa. Kunnianhimoiset tulevaisuudentuumat liittivät minua kaivosyhtiöön, joka antoi minun tuta luottamustaan. Silloin, menestykseni ollessa korkeimmillaan, minulle ilmestyi vastustaja, nuori vaatelias meksikkolainen, tuo don Ribeira, joka oli ollut Veracruz'issa meitä vastassa. Hän tavotteli myöskin tuota haluamaani tointa, ja enimmät Bigin sukulaisista tuumiskelivat: »Miksikä suosisimme muukalaista? Miksikä emme mieluummin omaa kansalaistamme?» Mieleni yltyi tuosta yhä kiihkeämmäksi käyvästä kilpailusta, ja oiva paikka, joka saattaisi minut riippumattomaan asemaan, tuntui minusta yhä houkuttelevammalta.
— Olisi tarjona yksinkertainen keino päästä voitolle don Ribeirasta, selitti minulle don. Garcia Leo Quifort, joka jo yksistään Bigin isällisenä ihailijanakin tahtoi avustaa minua runsaalla elämänkokemuksellaan. — Ruvetkaa Meksikon alamaiseksi! Luopukaa nimestänne Wildi, joka ei kajahda hyvältä meksikkolaisten korvissa ja aina ilmaisee vieraan syntyperänne! Minä tarjoan teille oman nimeni, joka ranskalaisesta alkuperästään huolimatta on enin arvossa pidettyjä tässä maassa.
Kääntyen Bigin puoleen hän lisäsi:
— Minulle tuottaisi iloa vanhoilla päivilläni, jos te, herttainen lapseni, haluaisitte omistaa itsellenne jalon nimeni.
Big vastasi nopeasti:
— Itse asiassahan on jokseenkin sama, onko nimenämme Wildi vai Quifort.
Nauraen lisäsi hän sitten: