Pääkaupungin tomupilven tanner
Voi sota-urhoja miellyttää,
Vaan rauhan töille on maalla manner
Ja salo lauluja synnyttää.
25/7 1879.
LUOMISEN KEVÄT.
Ensi kevätpäivä loisti
Yli kaiken luomistyön;
Valon Herra varjot poisti,
Tunnettu ei valtaa yön.
Herran kirkkautta kohti
Kaikki luodut nosti pään,
Lemmen voimaa luonto hohti,
Mielt' ei karsast' yhtäkään.
Toisen onni toista nosti,
Riemun syyn soi runsahan,
Lempi lemmen töitä kosti
Halki kevätmaailman.
Kukat—ennen varsissansa
Aattehina piilivät,—
Loistivat nyt, tuoksullansa
Maailmata täyttivät.
Leijonakin kukkaseensa
Mieltyi—naarasleijonaan;
Uroskyyhky kultasensa
Lauloi—kukkaseksi vaan.
Luonnon morsiamet täytti
Aamukaste keväinen.—
Miehen sydämessä näytti
Aatehelmet piillehen.
Yksin, varsi kukkaa vailla,
Kaipion hän tunsi vaan;
Onnen keskelt' orvon lailla
Viel' ei löydä onneaan.