Luonnon Herra, luotu maata
Eedeniksi hoitamaan,
Itse riemuita ei saata,—
Varsi kaipaa kukkastaan.
Silloin luonnon hekkumasta
Vuoti tunne suloisin,
Ylin aate taivahasta—
Mies ne nautti sydämin.
Kaunihinta nähden, vaipuu
Sankar' ihme-unelmiin.
Näkee unta—vihdoin toipuu—
Kukkansa luo Eedeniin.
Tunne suloisin ja ylin
Aate, uni kaunihin
Miehen sydämen ja sylin
Täytti—nainen luotihin.
Ihminen, jot' onnen hukka
Peljätti, nyt nousta voi.
Luomiskevään viime kukka
Vasta täyden kesän toi.
12/8 1879.
PURO.
Puronen niityn liepehellä
On pieni virraks', ojaks' suuri,
Sen oppineetkin hylkää juuri,
Ei tiedä kirjat nimitellä.
Ei tehdas eikä mylly pyöri
Sen juoksussa, niin vienoisessa;
Sen matalassa lainehessa
Ei höyrylaivain liike hyöri.
Se suurt' ei voi, ei tiedä, toivo,
Vaan kukkanientä, vainiota
Se virvoittaa—sen tyyni sota
On vapaa rauhantyö, ei raivo.