Jaloa on sukua
Sander'; ei siis lukua,
Vaikka juo ja huilaa suotta:
Esi-isäin töihin luottaa.
UUSI MAAILMA.
Ma noitur' olla tahdon nyt,
Lumooja, velho verraton—
Ma riidan irvihampahan
Pois manaan tieltä maailman—
Luon rauhan sulo-sovinnon.
Ma vihan, kateuden työt
Ja kostonhimon alhaisen
Pois loitsin—rakkauden vaan
Ma kutsun maata asumaan,
Maan lapsill' luomaan autuuden.
Nuo himot, surman siittämät,
Ja kaiken vainon, vääryyden
Sanalla ruhjon syvyyteen:
Totuuden päästän valloilleen,
Perintöön valta-istuimen.
Yön maasta kadotan mä pois,
Ja kärsimys ja vaivaisuus
Lieventyy suloisuutehen:
Näin valonmaahan uutehen
Jää puhdas kuolemattomuus.
Maailman mikä rumentaa,
Mi saastuttavi elämän,
Sen avaruuden rajoista
Pois karkoitan—maa ihana,
Kuin taivas, nähdään välkkyvän.
Maa autuain näin valmis on—
Maan lapset siihen joutukaa!
Vaan kenpä joutuu, hyljätkään
Hän rumat henget syämestään:
Hääkauneutta vaaditaan.
Siipenne tomust' irrottain
Siis nouskaa kilpalennossa!
Kohotkaa valon sydämeen,
Unelmain iki totuuteen,
Ihaillen jumal'-istuinta!