Hei, pankaa kynttilät loistamaan!
On perhe toivon matkasaatto.
5/10
KÄY VOITTAMAAN.
Sin' olet julma ja tunnoton,
Jos leikkiä silmänluontis on,
Jos hurmataksesi hurmaat vaan,
Mun jättäen verta vuotamaan.
Olen Hannibal, en Scipion:
Elämän arpia mulla on,
Mut en ole sortunut, heikkokaan —
Käy kanssani Rooma voittamaan!
On Rooma kunnian kaupunki,
Ja'an siellä laakerit kanssasi,
Ja onnen Pinciovuorelta
Sun rintasi täytän ruusuilla.
— Tok' ennen voittoa, ruusuja
Meit' orjain kotka voi ampua —
Viis siitä! kun korkealta vaan
Me taivaan lintuina langetaan!
TUNNUSTUS ARVOSTELIJALLENI.
"Tuot' ajatellut olen monta kertaa,
Ett' itsestään hän luulee liikoja —
Nyt Hannibaliin itseänsä vertaa:
Hän varmasti on suuruushulluna!"
— Siin oikeassa olet, ystäväni:
Mun vertaukseni on ontuva.
Ei miekaksi juur ole kynästäni,
En sotamieskään ole arvolta.