JOULUAATTONA.
— Kas, äiti! taivaan joulupuista
Jo kynttilät kirkkaat loistavat!
Siell' lapset auringoista, kuista
Iloiten tanssia mahtavat.
— Niin, siellä tanssivat maailmat,
Soi laulu miljonista suista.
— Kas, äiti, tuolla valpas kuumme
Se metsissä kiiltää, kimmeltää!
Sytytä meille joulupuumme,
Niin taivasta vaille emme jää.
— Ah, huolet mieltäni hämmentää,
Maan murhe sulkee laulusuumme.
— Oi, äiti itkee! Siksi juuri
Nyt kynttilät joutuin loistamaan!
Kun miel' on raskas, murhe suuri,
Niin valoa silloin tarvitaan.
— Min' olen toivoton kerrassaan,
Kun laki horjuu, maamme muuri.
— Miks, äiti, miksi toivon puutos,
Kun lapsia ympärilläs näät?
Meist' alkaa pahan päivän muutos,
Sä meidän turvihin aina jäät.
— Sielt' astuu taattonne, pystyyn päät!
— On taivas kuullut, äiti, huutos!
Niin orren alle astuu taatto,
Ja puistavi lunta turkistaan.
On valon, toivon jouluaatto,
Hän saapuu, muistikin lapsiaan.