PIKKU PAAVOLLE.
Kuuleppas nyt, pieni Paavo!
Kun sinä marssit maailmaan,
Elä sinä muilta paljon toivo,
Vaadi itseltäsi vaan.
Minkä itseltäsi vaadit,
Itse myös sen teet ja laadit.
Itse keksiä voit viisin,
Kuinka laitat paratiisin,
Jossa hunajaa ja voita
Virrat, kosket kohisee,
Omenoita, rusinoita
Puut ja pensaat putoilee.
Ja jos voit, niin kutsu vaan
Sinne linnut laulamaan;
Kutsu naapurista Matit,
Ulkomailta marakatit,
Tytön tyngät, pojat pienet,
Punaposket kärpässienet.
Kutsu kansaa uutterata
Vaikka kokonainen sata!
Sitte ynnä leikitte,
Mansikoita poimitte.
Mut ei ole mahdotonta
Katkeraakin marjaa monta.
Jos on kylmää, pimeää,
Kutsu kuu ja päivä sinne,
Niin on valoa jos minne,
Tähdet näyttää kynttilää.
Sitte hyvää, makeata
Yrttitarhastasi maista;
Köyhillenkin puuropata
Keitä, sairas raukkaa muista.
Eero, Eljas, Martti, ne
Muista myös ja kestitse.
Hyvin hoida vieraitasi,
Onhan pojat veikkojasi,
Siskojasi tyttölapset,
Helmisilmät, pitkähapset.
Mutta ennen muita anna
Vanhemmille parhaat palat,
Kukkasaaret, kultakalat,
Ilo isänmaalles kanna!
Vaan jos toivot onnenmurut,
Kestä myöskin suuret surut.
Ensin kasva mieheksi,
Että pystyt töihisi!
25/1
SUURELLE LAULAJATTARELLE
kotoa lähtiessään.
Täält' eikö kultaa löydy Suomesta
Ja timantteja meidän vuorista?
Ei kultaa, joka kuivaa sydämet
Ja sotkee tunnon hellät hettehet,
Ei timantteja, jotka kiillollaan
Saa ihmisyyden tunteet kuolemaan.
Mut Sinä tunnet kultakaivoksen,
Sun oman äitis syvän sydämen;
Timanttivuori, helmivirta se
On Suomen äiti tälle Suomelle.
Sun äitis sydämestään, sielustaan
On hionut sun suureen maailmaan.
Kun taiteen jalokivet loistavan
Me näämme näyttelyissä maailman,
Me muistammeko, että kuumasta
Ne kehittyvät äitirinnasta?
Sun laulus loisto, sielus sointuinen,
On nekin kultaa Suomen sydämen.