Ja taiteet helmiä on, helmimään
Ne silmämme saa ihmissydäntään,
Ne valloittavat, niitä voitetaan.
Ne kohottavat kansat kunniaan,
Ja ystävinä toistaan hellimään
Ne vievät vieraita kuin veljiään.
Sun äitisi on suruharsossa
Ja suru Suomen soipi kaukana.
Vaan Suomen yllä, harson poimussa,
Siell' laulajatar loistaa kirkasna.
Hän minkä voittaa, hurmaa maailmaa,
Sen meille voittaa, meitä innostaa.
Sua harva täällä joskus kuulla saa,
Sua sentään kaikki kansa rakastaa:
Kun saavut, vaikka keskitalvella,
Niin ilmassa käy kevättuulelma;
Kun lähdet pois, niin meitä lohduttaa:
Ett' ääntä Suomen mailma kuulla saa.
Käy usein Suomessasi, uudista
Sun säveltesi äidinluontoa,
Ja sitte Suomen toivonlaululla
Suurkansain sortovalta taltuta!
Niin onnenvirran johdat Suomehen,
Kun kansoille luot uuden sydämen!
19/2
HEMMOTELTUJA.
Sirpale.
He ruikuttavat; voi mun pienoseni!
Ei — aika miehiä he ovatkin.
Ja sentään ruikuttavat! — Pienosia
Siis ovat, vaikka aika miehiä.
Ja mitä ruikuttavat? Vastuksia:
Kun patjat eivät kyllin pehmeitä
Ja kun ei maantie kasva kukkasia
Ja päiväkään ei viitsi hymyillä.
Jok' aika heille; ihmiset ei voi
Jok' aika täyttää heidän halujaan,
Ja kun ei kultakolikotkaan soi,
Kun hetken herkut kutsuu tuhlaamaan.