Tänä tammisena pakkasena
Sinua, armas, muistelen.
Kun taivaan tähdet tuikkavat
Ja kuu ja kuu ja kuu se kuumottaa,
Kun matkamiehen tiu'ut soivat kirkkahat
Ja aurinko päivän tullen pienen tunnin paistaa,
Niin laimeasti
Ja kalseasti
Kuin paistaessaan nukkuisi,
Pää vasten rintaa vaipuisi —
Tänä tammisena pakkasena
Sinua, armas, muistelen
Ja lämpenen —
Sinä olet etelän taivas,
Mun onneni palmumaa,
Sinua sydämeni kaipaa
Kuin lapsi viikunaa.
20/4
KEVÄT-AAMU.
Aamu soi, aurinko taivaalta hohtaa; Niittyjä, järviä silmä sen kohtaa. Kukkuu! kukkuu! tyyn' ilma kaikuu, Metsissä, pelloilla työnkolke raikuu. Kukkuu!
Tiukuttaa, piipottaa lintusten kielet. Murheistaan laukeaa raskaatkin mielet. Kukkuu! kukkuu! metsä soi vastaan. Luonto näin lohduttaa murheista lastaan. Kukkuu!
Vapaiksi lentävät suonet ja virrat, Helkkyvät kirjavain kangasten pirrat. Vapaaksi kontio luolastaan pääsi. Kansakin, särje sun kahlees ja jääsi! Kukkuu!
Liikkeess' on rohkea luomistyö,
Maan joka suoni jo sykkii, lyö.
— Kukkuu! —
Mutta, oi! Kuuluuko ulvontaa? —
Vartijat, nouskaa ja valvokaa!
— Kukkuu! —
SUO MEILLE JOHTO!
Me loistajoiksi
Ja sokeoiksi
Kuin taivas vaihdumme.
Me korkealla
Ja matalalla
Kuin pilvet vaapumme.