AAMUTOITOTUS.
Tutu tuu, jo päivä koittaa,
Tutu tuu, jo paimen soittaa
Laitumelle laumojaan:
Laajan laakson ruohomaan,
Virran vieremille
Miss' on paimenille
Kukkakumpu, marjamaa,
Missä lauma rauhan saa
Rehoittaa.
Ahdas laidun, lauma nälkäinen
Syy on paimenten. —
Tutu tuu, jo kellot kaikuu,
Tutu tuu, jo torvet raikuu:
Riemu aamun, rauha illallen.
PÄIVÄN LASKUSSA.
Metsäjärven rannalla
Istuin, surin, surin:
Miks on musta maailma,
Nurja, nurin kurin?
Päivä yöhön pakenee,
Väistyi immyt multa.
Kuka tyttö kestänee
Sydämeni tulta.
Yö jo läheneekin, yö,
Synkkä sydämeni lyö.
Mutta yöstä — kuulenko? —
Rastas, rastas soittaa!
Laulun voiman tunnen jo,
Siinä valkeus voittaa.
Minä jollen voittaiskaan,
Kunhan valkeus voittaa vaan.
Kirkas järvi, rannallas
Kyyneleenä päilyn;
Aurinko, tuo suudelmasi
Sulle, sulle säilyn! —
VUOSI 1904.
KEVÄTKIRJE KESÄPAIKALTA.
En näe minä täällä kaunista —
Vain karkean sammalmaan
Ja kanervan, vaan en kukkia
Ja missä lie linnutkaan.