Miksi täällä viivyttelen,
Miks' en riennä kauas pois?
Hänet, jota etsiskelen,
Muualt' ehkä löytää vois.
Yksi tyttö tänne kiintää, —
Eikö muita neitoja? —
Niityt vihreöinä siintää,
Kaikkiall' on kukkia.
Povi puhdas, huuli hellä,
Teillekö näin laulelen?
Eikö joka tyttösellä
Syki sydän lämpöinen?
Tääll' on tyttö toimijalo,
Käsi töillään tenhoaa;
Tääll' on lämmin, puhdas talo, —
Minutkin se puhdistaa.
Pain. joulukuussa.
AIK'IHMINEN.
Kun lapsi kasvaa suureksi,
Ken sitä silloin holhoisi?
Hän lähtee suureen maailmaan
Ja itse ohjaa kulkuaan,
Tiet itsellensä raivaa.
Hän itse hoitaa kontuaan
Ja käypi töistään vastaamaan,
Hän aarteet itse kaivaa.
Hän valmis tiellään, toimissaan
On oikeutta valvomaan,
Ja vaikk' ois rosvoparvessa,
Hän muistaa ihmisarvonsa,
Kuin vaatii valpas tunto.
Ken kunniata tunteva
Voi ahdistaa sen arvoista,
Jot' aateloipi kunto?
Mut itsekäs kun naapuri
Hänt' ahnein mielin maanitti:
"Myö mulle tahtos ohjakset
Ja sydämesi toivehet,
Niin kullat, arvot annan!"
Hän vastaa: "Kullan arvoinen
Vaan vapaana on ihminen,
Siis vapauteni kannan!"
Ja työtä, työtä huutaa hän,
Kun oman tuntee tehtävän:
Hän hyörii, pyörii päällä maan;
Vaikk' aatos kiitää korkeaan,
Työ tähtää synnyinmaata,
Ja koti vaikk' ois korvessa,
Ei ihmiskunta, maailma
Silt' unhottua saata.