Oi auta, rakkaus, kuolemasta,
Mies nuori Suomelle pelasta!
Niin paljon hänestä toivotaan ja
Niin paljon hällä on toivoja.
Mut kolmas siin' oli kuolema.
Se kolmas painalti nuorukaisen
Niin liki luisia ryntäitään:
"On turha kaivata talven maata,
Jää tänne luokseni etelään!"
Se kolmas, se oli kuolema.
Se julma riisti sen nuorukaisen
Ja painoi etelän multahan.
Jäi pohja poikaansa kaipaamahan,
Jäi itkemään polo morsian.
Se julma, se oli kuolema.
MIKSI?
Jo aikaisin, kun olit piennä,
Ihailin sinuss' ihmistä,
Avujen tielle syntynyttä,
Elämään ilman vilppiä.
Se mitä aattehissa etsin,
Sinussa näytti elävän
Ja sinuss' itsekkyyttä vailla
Näin tahdon puhtaan, ylevän.
Se tahto, niinkuin lähteen suoni,
Poreili tyynnä povestas,
Siit' ensi lauluvirtas hertyi,
Lapsuuden aamulaulelmas.
Niin itse iloitsit ja muihin
Loit rakkauden lämpimän,
Mut veljyesi sydän silloin
Se liikkui muita enemmän.
Hän innostui ja aatos lensi:
Tuost' armas Suomi miehen saa,
Kun koulu lahjat kukkasehen
Ja avut tähkään kasvattaa.
Niin kouluun pääsit. Uusi onni
Sukusi täytti toivossaan.
Jokainen askel uusi voitto
Ja huonosti et noussutkaan.