Lemmettömänkin lohdutus työ on,
Siinä hän etsii onnea.
Sairaankin paras onni on työhön,
Mielityöhönsä sortua.
RANSKAN TYTTÖ.
Imi viiniä hän jo äidistään,
Joi janoon sitä ja syödessään.
Niin kasvoi kuutehentoista.
Nyt on hän viiniä puhdasta,
Sitä hehkua enin huulilla.
Moni lie jo juopunut noista.
Niin kuohuu nyt hänen luontonsa
Kuin puhtahin Ranskan sampanja.
Se kirpoaa yli laitain.
Senvuoks' ei siedä hän kahleita,
Ei jähmettyneitä muotoja,
Vaan kapsahtaa yli aitain.
SE TYTTÖ.
Hän yritti lehteä puusta,
Tuo viehkeä tyttönen.
Hän yritti lehteä kauan —
Ei käynyt se kätehen.
Min' aattelin: riemastuttaa
Voin tyttöä — ruhjaisin
Puun lehvän ja hälle annoin.
Hän otti ja kiittikin.
Mut halp' oli hälle lehvä,
Sen lehtoset halvat vaan:
Ne leikkien maahan riipi
Ja tallasi jaloillaan.
PARIISIN KAHVILASSA.
Tyttö kaunis istuu
Tiskin takana,
Viehkeästi kiehtoo,
Hurmaa pakana.