Tai entispolvienko synnit
Hänessä etsi kostoaan,
Nuo synnit, joita harjoitellen
Sovitusvereen luotetaan?
Tai yhteiskunnan yhteistauti
Söi hänet niinkuin hallayö,
Jok' usein uutismailla hiipii
Ja jyvän tähkäpästä syö?
Vai liiaksiko, taivas, annoit
Sun rikkauttas Suomellen,
Kun monen monta toivon tähkää
Noin murrat kesken kukkien?
Nyt tuolla nukkuu nuorukainen
Tiroolin vuorilaaksossa,
Mut morsian itkee, suku itkee
Tääll' isänmaassa kaukana.
SEINEN RANNALLA.
Viinitarhojen rintehellä,
Astuen Seinen rannalla,
Mieleni on niin musta, raskas,
Mieleni kolkko, katkera.
Mikä se vaivaa miehen mieltä,
Mikä se tuottaa murhetta?
Kirkas on ilma, kaunis luonto,
Kaunis on täällä maailma.
Suru se vaivaa, karvas murhe:
Kuollut on kallein ystävä,
Eik' ole armast' ainoata,
Maailma puuttuu lämpöä.
Vielä se kaivaa katkerammin
Suomeni kansan kohtalo.
Pilvi se peittää Suomen taivaan,
Synkempi uhkaa turmio.
Pois suru sairas! Miehen murhe
Työssä se näyttää suuruuttaan.
Työtä se vaatii ystävän muisto,
Työtä kunnia synnyinmaan.