SIMRI.
Oi, kiitos, kiitos, isäni! sun tunsin.
KOSBI.
Noin armas isä sinulla on, Simri.
On jumalasi varmaan yhtä hellä.
SAALU.
Käy, lapseni, hänt' opi tuntemaan.
Menevät.
1:NEN NAINEN. On siinä isä kultaa! muutenkos Noin lapsi kasvais jumalattomaksi.
2:NEN NAINEN.
Mies velhon löysi — noiduttu hän on.
Tuon naisen silmistä sen huomasi:
Niist' iski ilmaan jotain liekin moista.
3:AS NAINEN. Ei mitään! Muistan silmät Mirjamin: Paloivat nekin, kun hän innostui.
1:NEN NAINEN.
Se toista oli! sinä vanha naakka!
Jumala sinut korpeen tappakoon! —
Tuo velho Mirjamista muistuttaisi
Taas Saalu tuoss' on.
SAALU.
Tässä vartioin.
Mun harmaa pääni heitä suojelkoon. —
Mik' on tuo melu, julma karjuna?
He vyöryvät kuin myrsky vimmatusti
Ja vainon henkeä vaan puskuvat,
Kuin Siinain kurkku ruhkaa puhkuaa.
Näenkö? — tuolla! — Koston jumala!
On Pinhos siellä! Herra varjele
Mun huonettani, suojaa lapsiani.
Seis, Pinhos!
PINHOS.
Kuka tohtii?