Nää värsyt suopi virvoittavan kasteen
Kukallen, jota halla uhkailee.
On säveleet kuin kesän lähettiläs,
Keväinen tuuli, talven surmaajaksi.
Nyt rakkauteni, kuin aurinko,
Säteilee rinnassani.
Näkee Salmon lähestyvän.
Täälläkö!
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
SALLA. SALMO.
SALMO.
Sä keikut suvi-tuulten lainehissa,
Kuin kevään lapsi.
SALLA.
Kuinka uskallat?
Näethän tuossa pöydän vuottavan
Taas tänne Meijerhoffin haamua,
Ja isäni.
SALMO.
Ja isäs ylpeys
Voi siittää kiukun mätähaavoja
Rumia nähdä hänen arvossansa. —
Äl' yhtään pelkää, Salla!
SALLA (kavahtaen taakse).
Miekkako!
Sun vyölläs murhan ase kamala!
Rakkausko voisi kasvaa julmuutta?
SALMO.
Ei, Sallani! Pois kauhus sammuta!
Tään rakkaus mun sitoi vyölleni
Sun rauhas valvojaksi.
SALLA.
Minunko?
SALMO.
Kysytkö? Eikö väijy sieluas
Tänään tuo piru maasta vierahasta,
Jok', ärsytellen mua, vanhempas
Sydämmet loihtii myrkkypaloilla,
Joit' antaa niellä kiiltokuorissa?
Niin kerrotaan.