SALLA.
Mä tuosta kauhistun.
SALMO.
Vaan vastamyrkynkin he tuntevat
Viel' avuksi. Kun siitä maistaa sais,
Ulospa kaikki myrkyt oksentais
Silmille Meijerhoffin.
SALLA.
Hirmuista
On uutises! Vaikk'en sit' ymmärrä
Kuin haaveksien, niin jo vapisen.
SALMO.
Huoletti, Salla! Nääthän vyölläni
Isäni miekan, jonka pyhitti
Hän vihollisen verta juomahan.
Tää maamme onnen vartijana jo
Tyhjensi lähteit' uhkuvia monta,
Nyt Meijerhoffin kurja kohtalo
Myös tuntekoon sen voimaa verratonta:
Sill' isänmaa ja rakkaus, ne kaks
Miekallen parhaaks' olkoon kunniaks!
SALLA.
Ei! Rakkaus on rauhan lapsi; sen
Vereksi kyllin onpi kyyneleet
Aseilla kovan onnen isketyt.
Ja parahin lie puolus-asehemme
Tuskaimme ponnistama huokaus,
Jok' avun kättä kutsuu korkealta.
Maailma meiltä tahtois telkeä
Taivaamme ovet sekä akkunat
— Sydänten soinnut, valot silmien, —
Vaan enkelit — — ah, muistan uneni!
SALMO (tarttuen Sallan käteen).
Unesi? Kerro! Oi sä, sydämmeni
Suloinen helmiruusu! Huuliltas
Totuutta taivaan valuu rintahani;
Oi kerro unes!
SALLA.
Aamun ruskosta
Näin enkelin niin vakaan, juhlaisan
Eteeni laskeuvan, kuin Jumalan:
Sä kädessä sen istuit oikeassa
Ja Meijerhoff kuin yökkö, vasemmassa.
Kun puhalsi hän käteens' vasempaan,
Sumuksi silloin haihtui Meijerhoff;
Vaan hymyten kun katsoi oikeaan,
Sä edessäni loistit enkelinä,
Ja tosi enkel' ilmass' uikseli.
Täst', armas Salmo, virkois toivoni,
Kuin aamun kastehesta kukkavyöt
Puistossa tuolla.
SALMO.
Oi kuin ihana
Unelmas kaikuu sielus temppelistä!
Tunteitten saarnan kertaa kuvastin,
Kuin laaja kirkon kupu. Sointuisuus
Sun sielus' on. Ei epäsointua
Se suvaitse. Ah sua kuunnella
Mun sydämmeni tahtois' ijäti,
Kuin taivaan kannelta.
Kuuluu jyminä.
SALLA.
Oi Salmoni!
Kuuletko jymyn? Kätkey puistohon,
Pois tästä lähde!