VÄINÖ (hämmästyneenä).
Noinko jätti hän urohon,
Niinkuin hirvi hiihtäjänsä?
Metsän kohtuhun katosi!
KOUKI.
Mitä ei tyttö itse anna,
Se ota emon kädestä.
VÄINÖ.
Mies monikin naida voisi,
Jollei huolisi kosia.
NELJÄS NÄYTÖS.
Joukolan iso pirtti. Seiniä vasten ja pöydän ympäri
lavitsoja. Nurkissa kuusia, joiden suojassa oluttynnyriä.
Katetulla pöydällä vahvasti ruokia.
NUORI JOUKO (istuu nojaten pöytään).
Häät, joit' en laulettavan soisi,
On tulossa.
Häät, joit' en soisi tanssittavan,
On tulossa.
Tyhjentää pöydältä haarikan.
Tuo, Sinikka, siivon lailla
Sit' olutta oivallista.
Kurja tässä on elämä
Onnetonna, olvetonna.
Sääli kuoliakin urohon,
Joka on muita muhkeampi:
Jäisi metsä miestä vaille,
Joukola urosta vaille.
SINIKKA (syrjässä ripotellen lattialle lehtien sekaisia kuusen havuja).
Mokoma pojan porilas!
NUORI JOUKO.
Mut on murhetta elämä:
Siskon vie vihainen koira
Juhlivasta Joukolasta.
Häpeäksi käy elämä
Voitettuna, armoin alla. —
Tuo olutta, orjapiika!
SINIKKA.
Tupa on ensin laitettava
Koreaksi häätuvaksi.
NUORI JOUKO.
Korpi on korea kyllä
Häijyn miehen häätuvaksi.