AINO.
Henkeäs minulta etsit
Viet elämän hengeltäni.
VÄINÖ.
Näetkö kuusta koivun luona?
Nepä näyttävät somilta,
Kuin uros keralla naisen.
AINO.
Vähän on miehessä urosta,
Ken lie kuuseksi kuvattu.
VÄINÖ.
Kaks on puussa puhjennutta:
Kukka lehtyen keralla.
AINO.
Moni on kukka lehtyettä,
Moni lehtikin kukatta.
VÄINÖ.
Kaksin on lehdossa linnut:
Laulaja ja kuuntelija.
AINO.
Ei yhdelle lintu laula:
Koko metsä kuuntelevi.
VÄINÖ.
Kaksin huulet kaunihimmat,
Kaksin silmätkin somemmat,
Kaksin kaikki on jäsenet,
Kaksin kaulasi helyjä. —
Kannakin minulle, neiti,
Helmiäsi, kultiasi.
Tulekin Kalevalahan.
AINO.
Kotini valostajaksi,
Mesileivän leipojaksi!
En sinulle enkä muille
Kanna kaulalla helyjä:
Niitä kannoin nuoruudelle
Kuin kevätkin kukkiansa.
Nyt hyvästi, kevähäni!
Helmet, kullatkin hyvästi!
Viskaa kukat, kullat, helmet puistoon ja pakenee lehtoon.