AINO (erikseen).
Tuoko nyt urohon työtä!
VÄINÖ (huomaa Ainon).
Te-te-terve! Luonnotarko,
Vaiko armas Aino neiti? —
Syrjässä.
Kuinka onkin hän ihana!
Varsin juhlavaattehissa! —
Kenties vartoikin minua. —
Arvasi minun tulevan,
Niin puki päällensä parasta —
Nuo helytkin antamani,
Kukkiakin kutrillensa! —
Millä alkaisin sanoilla? —
Seisohan takana, Kouki! —
Tässä impi, tuossa lähde.
Kukka vettä kurkistavi —
Kuvansa näkevi siellä —
KOUKI.
Iske kohti kuin vasama!
VÄINÖ.
Sinua etsin, neiti nuori,
Kuin kadonnutta kevättä!
AINO.
Mitä lienet etsimässä,
Senpä ryöstätkin minulta.
VÄINÖ.
Sinua etsin, neiti nuori,
Kuin säveltä laululleni.
AINO.
Säveltä jos etsinetkin,
Ryöstätpä sydän-iloni.
VÄINÖ.
Sinuapa, immyt, etsin
Niinkuin kieltä kanteleesen.
AINO.
Kieltä etsit, kiusaellen
Sydämmeni kielet kätki.
VÄINÖ.
Etsinpä sinua, immyt,
Kuin elämä henkeänsä.