TAINA.
Tuolla kasvinkumppalisi!
KYLANTYTTÖÄ KAKSI tulla tuoksuttavat käsikkäin ovesta
sisään, toinen laulaen, toinen säestäen; kävelevät
laulaessaan vieretysten lattiata, heijaten liittyneitä
käsiään.
KYLÄNTYTÖT.
Terve, morsian suloinen!
Nyt sopii sinun iloita.
El' itke! miksikä itket?
Liity lintujen iloihin!
Tulet suurehen sukuhun,
Uljahimman urhon luokse,
Pukeite kevätvalohon,
Niin valaiset vanhempasi.
Kääntyvät päin morsianta.
Terve, morsian suloinen,
Astu häittes auringoksi!
TAINA.
Näet kuin muut iloita voivat,
Sin' itse suret ja itket.
Voisitko, parahin tyttö,
Häväistä hyvän emosi,
Että et päällesi pukisi
Puhtahinta, kaunihinta
Ennen sulhosi tuloa?
AINO (harhamielin).
Sulhoni! — minulla sulho!
1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
Nyt tulekin! Lähtekämme!
Sun puemme kirkkahaksi
Kuin kesäisen joutsenlinnun.
AINO (haaveksien).
Joutsen Tuonelan joella. —
2:NEN KYLÄNTYTTÖ. Sielt' tuletkin sirkeänä Kuin helakka heinäpäivä.
TAINA.
Niin tulet tupahan sitte
Heimokunnan kukkasena,
Kuin keväisen päivän tytti
Suuren sulhosi etehen.
AINO (haaveksien).
Kuin keväisen päivän lasku —
Äiti! siskoset soreat!
Näette keväisen päivän? —
Kalvakkana se soluvi
Vettä kohti, saaren taakse. —
Vieno on vedessä vuode. —
Siellä immet aallottaret
Vastassa. — Nyt, siskokullat,
Aittahan, ja morsioksi
Laittakaa kevähän tyttö! —
Hyväst', äitini! — isoni! —
Suuri sulho on tulossa.
Morsioksi! morsioksi!
Hah hah haa, iloiset immet!