Aino edellä ja kyläntytöt jälessä poistuvat ovelta.
VANHA JOUKO.
Velhoko pilasi lapsen?
Ennen niin iloinen tyttö,
Aina tyyni askareissa,
Totteleva — nyt kuin tuisku,
Kuin viirissä tuulen lintu. —
Mitä lie ilmoja tulossa.
TAINA.
Vartoessani vapisen.
Merkit myrskystä puhuvat.
Hääväki jo on tulossa,
Sulho kynnyksellä kohta,
Eikä morsian puettu.
VANHA JOUKO.
Hellittelet hempuasi! —
Tukkapäästä sen talutan! — —
Olisin väkevä vielä,
Antaisinkin kuuman kyydin
Tälle nuorelle suvulle!
TAINA.
Noin elä tuomitse tylysti.
Minkä polvi poikkeaakin
Vanhoista sukutavoista,
Aina on jotakin heissä,
Sen hyviä, tuon pahoja,
Joka meistä on sukuisin.
Jollet muista nuoruuttasi,
Muistele sukusi muita. —
Jo tulevat joukolaiset!
JOUKOLAN KYLÄN VÄKEÄ astuu parittain sisään,
kukin vuoroonsa tervehtien Tainaa ja Vanhaa Joukoa.
1:NEN JOUKOLAINEN. Terve Joukolan tupahan! Onni kuulun orren alle!
Muut kertaavat viimeisen säkeen.
TAINA.
Terve, te kotoinen kansa!
Valitkaa kotoinen paikka
Tässä pienessä tuvassa.
Väki asettuu pöydän etusivulle.