Joukolan väki kertaa ensi säkeen.
KOUKI.
Tullut on Suvannon sulho
Kolmen surman suun ovitse:
Häätalohon tullessamme
Ensi nuoli murroksesta
Livahti alatse ratsun;
Toinen aitavierustalta
Sulhon päällitse suhahti!
Kolmas aitojen ohesta
Osasi hevosta kohti — —
Ratsun ampui urhon alta.
Vielä on elossa Väinö.
Laulu mailta ei lakastu. —
Tuossa urho!
HÄÄKANSA.
Terve, sulho!
VÄINÖ.
Heitä, Kouki, kerskaukset!
Mies ei vaaroja valita.
VANHA JOUKO.
Siin' on urho sen mokoma,
Joka ei nuolia nolostu
Eikä väisty velhon tieltä!
TAINA (Väinölle).
Valitse parahin paikka,
Nauti pöydältä parasta!
Istukaa, Suvannon kansa,
Sulhasen molemmin puolin,
Joukolaisten vastapäätä!
Näm' on häät sovinnon juhla
Suomen heimojen välillä.
Tuokatte valoa, piiat,
Tuntuvammin tuohuksia!
Kiitäkätte ketterämmin,
Että nähtäisiin valossa
Sulhon silmät säihkyväiset!
Erikseen.
Missä viipyneekin Aino!
VANHA JOUKO.
Antakatte olven käydä
Mies miehestä, suusta suuhun.
Tässä on päälle purtavata.
Itse veitsin viiltäkätte!
Nautimme mitä on pientä,
Morsianta vartoessa.
Hääväki juopi ja viiltelee pöydältä pötyä.
1:NEN JOUKOLAINEN.
Morsianta! Siin' on tyttö,
Jot' et huoline hävetä
Viedä Väinölän ahoille,
Laulun maille!
2:NEN JOUKOLAINEN.
Laula, Väinö!
Päästele ilon muruja
Pöydän kuulun kunniaksi!