KANSA.
Laula, Väinö! Sulho, laula!
VÄINÖ.
Vartokatte, vanhat, nuoret!
Laulella jotakin voisin,
Kun joutuisi hellä hetki,
Armas astuisi tupahan:
Silloin syttyisi iloni
Kuin kokko keväisnä yönä,
Valaisten vesiä, maita.
Laulaisin jalan jokaisen
Nousevaksi, notkuvaksi.
Kaiken kansan kiihottaisin
Suurihin sulotekoihin
Maan parahan maireheksi —
Laulaisin —
Kyläntytöt astuvat sisään.
TAINA (hätäisesti).
Jätitte Ainon!?
1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
Vaatetimme armaistasi
Kuin suvi suloista saarta:
Panin päälle silkit, kullat,
Kaulahan heleät helmet,
Kullan ristit rintapäille,
Ylle paidan palttinaisen,
Hohtoisen sinihamosen,
Senpä päälle kultavyöhyt,
Sukat silkkiset, koreat,
Kautokengät kaunihimmat,
Sormet kullan sormuksiin,
Kultarenkahat käsihin —
Tuulehen jäi vielä tukka,
Sitomatta — silloin lensi — —
KAIKKI (levottomasti).
Mikä? Minne lensi? Lausu!
1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
"Morsioksi! Morsioksi!"
Huusi armas harhasilmin,
Ja pakeni —
TAINA (tuskaisena).
Minne? Minne?
1:NEN KYLÄNTYTTÖ.
Metsätielle, halki viidan —
Sinne kuin kana katosi.
Juoksimme jälissä vielä,
Huutelimme — turha vaiva!
Ei vastannut.
2:NEN KYLÄNTYTTÖ.
Täm' on totta!