NUORI JOUKO.
Poltat luitteni ytyä.
SORMO (jatkaen).
Koht' on aamu. Missä toivo?
Missä saalis, onni, voitto?
Varrommeko aurinkoa?
Kohta käypi se salolle. —
Silloin Väinö, vieretysten
Nuoren naisensa keralla,
Ajelee salon sivua,
Viepi kultansa kotihin,
Väinölähän.
NUORI JOUKO.
Kiusoin haastat,
Sormo — raatelet minua.
PURMO.
Sormo haastelee tosia.
Kuu riippuvi kynsistänsä —
Paha ilma on tulossa.
SORMO.
Liitymmekö nyt sovussa
Pellon työhön Väinön kanssa
Vaiko Joukolan jätämme? —
Lausukatte!
PURMO.
Raskas pulma.
NUORI JOUKO.
Ennen Joukolan jätämme
Kuin ketoja kääntelemme.
Ennen tunturin takana
Tuulen tuiskuisen kotona
Metsän riistoja ajamme,
Perustamme peurakarjan.
Sinne, veikot!
SORMO.
Sinne!
PURMO.
Sinne! —
Mut kuka tuo vaimo tuolla?
Mielikkikö metsän muori!
Kaikki kolme likenevät toisiaan epäluuloisina. SINIKKA tulee.