SORMO.
Sitten sinne!
SINIKKA (vetäen Joukoa syrjään).
Viivy, Jouko! —
Sinä rosvosit minulta —
Väinö nyt sinulta ryösti!
Jouko vetää miekkansa, aikoen työntää sen Sinikan rintaan.
Sinikka rukoillen:
Teet hyvin — tapakin orja!
NUORI JOUKO (painaen miekkansa tuppeen).
En kiusoin lopeta tuota. —
Väisty, ruoja! — Nyt polulle,
Veikot! — silmät auki!
Poistuvat kolmin oikealle.
SINIKKA.
Teille
Lunta ja ikuista yötä!
Yksin.
Eksyitpä tok', uljas Jouko,
Iäksi omistas eksyit!
Sieltä Väinö! — — Kuulustanpa
Salavihkoin — huomasivat!
VÄINÖ (tulee Koukin kanssa vasemmalta).
Joukolanko orjanainen! —
Mit' olet tavannut täällä?
Näitkö merkkiä hänestä,
Armahasta?
SINIKKA.
Haltioita
Väkivaltaisia nähdä
Voin jok' askelella. Heikot
Paeten väkevän tieltä,
Piiloss' itkevät vapisten. —
Sinäkin, väkevä Väinö,
Et ole Joukoa parempi —
Ajat naista kuin otusta.
VÄINÖ.
Minä etsin onneani.
Siks ajan jälissä häntä,
Kun rakastan.
SINIKKA.
Onneasi,
Itseäsi vaan rakastat.
Siks et Ainolta kysynyt,
Suostuisiko — lempisikö
Hän sinua.
VÄINÖ.
Orjan ohje!
Kun sydän tytöllä vielä
Lie vapaa, hän miest' ei heitä,
Jolla on urohon arvo.