SINIKKA.
Jos vapaa olis se eikä
Omistaisi toinen —
VÄINÖ.
Toinen! —
Sano näitkö —?
SINIKKA.
Hänt' en nähnyt.
Erikseen:
Minun kurjanko pitäisi
Nähdä Aino onnellisna
Väinölässä. —
Joukolan suvulle surma!
Väinölle:
Metsän ja vesien vallat,
Luulen, kanssas kilpaavat.
VÄINÖ.
Metsän ja vesien vallat — —
Onko onneni katala
Venelotti vuotavainen?
Se rannasta kantoi miestä,
Vei selälle, siellä vuoti —
Mies jäi aaltojen ajolle.
Missä on nyt morsioni? —
Käy, katso, tähystä, Kouki!
KOUKI.
Tarkastan kuin rannan tiira.
SINIKKA.
Varroit häntä vierehesi —
Hänpä viitahan vilisti.
Hänt' etsit — oravan löydät,
Joita on sata salolla,
Yht' et löydä: Aino-neittä.
Etsitkö vesiltä — sieltä
Löydät telkkiä tuhannen,
Vaan et yhtä: Aino-neittä.
Maassa on kiven koloja,
On tupia Ahtolassa
Piilotella pienen linnun.
VÄINÖ.
Mut tuo toinen? — lausuit vasta.
SINIKKA.
Ainon kasvinveikko — Kirri!
VÄINÖ.
Kuuvalonkin sammutatko?
Heikon toivoni pimität.
Poistu, orja! Etsi neittä!
Löydätkö, minulle näytä.
SINIKKA (poistuessaan).
Tuota niität kylvöstäsi.
Väkivalloin vaadit naista,
Onnesi rakentajaksi:
Kaiken tietä katkeruutta,
Orjanpiikkiä kokoat.