VÄINÖ.
Väärät ja tylyt tekosi
Ne sulle sytytti koston,
Niissä on sotien synty.
UNTAMO.
Eikö jo Kalervon poika
Kylliksi tuhoja tehnyt
Untamon suvun suruksi?
Lapseni ihanan annoin
Orjan katsoa katalan,
Niin lapselta silmät puhkoi,
Kätkyen tulella poltti. —
Eikö se sydäntä särryt? —
Tuumaelin, mietiskelin: —
Kirvehen pojalle annoin,
Käskin kasken kaadantaan.
Hän ihastui, irvisteli,
Iloitsi ja ylvästeli,
Näki kuutena kuvansa.
Niin meni salolle — kaatoi
Metsän parsikon paraita,
Mut ei kunnon kaskipuuta.
Lopuksi kirosi maata,
Ettei antaisi satoa.
Tuumaelin, mietiskelin,
Mihin tuon pojan panisin.
Laitoin aitojen panohon:
Siinäkin susi kumosi
Korpikuuset seipäiksi,
Kokkahongat aidaksiksi,
Aidan aukottoman laittoi.
Tuumaelin, mietiskelin.
Jotakin yritin vielä:
Tuon epäsikiön laitoin
Ruista puimahan — utala
Ruumeniksi pui rukihit,
Korret tuoksutti tomuiksi.
Kysynpä sinulta, Väinö:
Eikö jo surua tässä?
VÄINÖ.
Niin pahasta päästäksesi,
Kullervon sepolle annoit.
UNTAMO.
Möin polusta: muutamista
Rautakappalten ramuista.
Sepon suopean opissa
Tuon tuhopukarin toivoin
Kadottavan kostokiihkon.
Mut epäilin. Siksi tänne
Sinut kutsuin kuulijaksi,
Näkijäksi, neuvojaksi.
VÄINÖ.
Paljonpa minulta vaadit.
Jo tulevat tuolta! Tässä
Syrjässä tähystäkäämme,
Kuinka käy pojalle työssä,
Onnistuuko. Työssä luonto
Ilmaiseksen onko villi.
Väinö ja Untamo vetäytyvät kallion kielekkeen suojaan;
jälkimmäinen edellisen taakse. ILMARI ja KULLERVO
saapuvat paikalle, menevät pajaan.
UNTAMO.
Jos tulisi tuima hetki,
Niin sinä esille astu.
Voisit vastata paremmin.
VÄINÖ.
Nyt sepon sanoja kuule!
ILMARI.
Hiiltä ahjohon aseta!
Kullervo nostaa ahjoon hiiliä.
Liiaksi! — vähennä hieman! —
Hieman! — hieman! —
Vähentää itse.
— Ei enempi.
Niin. Nyt iskekäämme tulta.
Sytyttää tuluksilla hiilet.
Lietso hieman! — Hiljoin, hiljoin! —
Väisty, niin panen alulle!
Painelee paletta hiljoin, että tuli ahjossa liekehtii.
Rauta ahjohon aseta! —
Aatran kynnen siitä laitan. —
Näin sävysti, malttavasti.
Käytöllistä jos haluat
Hyötyä elämästäsi,
Niin sanoista kuin teoista
Liioitukset pois karista.
Kukon sulka, hyypän harja
On koruja, ei etuja.
Sotaratsu, juhlajuhta
Eivät aatralle sovellu,
Eikä mies huvin eläjä
Työn vakavan täyttäjäksi.
KULLERVO.
Sotaratsu kun olisin,
Polkisin pohattavallat
Alle halpojen helyjen!