ILMARI.
Ota, painelehan tuosta.
Nokea tässä, ei helyjä.
Runo on seppä kultakopra,
Muut on miehet multakoprat,
Muut sepät sysikäsiä,
Mutta hyödyksi enemmän. —
Maltin työtä! Ei rajusti! —
Opi, Kullervo, minusta,
Olen seppiä sukuisin!
Mun isoni — Ilmarinen
Kuin minä — takeli taivon
Luonnon suuressa pajassa. —
Niin on kerrottu hänestä. —
Min' olen takonut sammon,
Onnen jauhajan jaloimman.
KULLERVO.
Niist' en jauhoista murua
Viel' ole maistanut ikinä.
ILMARI.
Jokainen takoa voipi
Yhteisonnesta omansa.
KULLERVO.
Orja onnensa takoisi!
ILMARI.
Sinust' on tuleva seppo,
Mies etevä näillä mailla:
Kun parasta luonnostasi
Kaivelet kuvattavaksi,
Kun halulla halpautta
Eroittelet itsestäsi
Kuonaksi katoavaksi.
Luonto on sepon tekijä,
Mut ei synny valmihina,
Ei inehmo eikä rauta:
Työ ainetta huolittavi,
Työ pojasta luopi urhon,
Järjestetty rauhan työ.
KULLERVO (kiihkoisesti).
Urhon, lausuit, seppo! Päästä
Irti mun iso sisuni,
Vapauta vankka tarmo,
Niin minussa näätkin miehen
Kalervoista kaunihimman!
Sukeaapa tästä suurta,
Kun luonnon kuvata annat.
ILMARI.
Sulan malmin muotistansa
Päästänkö pajan paloksi?
Tuon tulenko ahjostansa
Irti laskisin salolle,
Hurjalle hävitystyölle? —
Sin' olet kesytön orja,
Orjan leima on sinussa,
Untamon kotona pantu.
Vapaudessa vaaran toisit.
KULLERVO (tuskallisesti).
Minussa on orjan leima,
Untamon kirojen uurto!
Uhkamielisesti.
Mut minussa myös elävi
Kalervon kamala tahto,
Sortajata syyttäväinen.
Eikö tallattu minussa
Sydämmen jokaista tulta,
Jota luontoni palona
Pyhästi totella tahdoin?
Eikö riistetty minulta
Emoni — koko sukuni?
Siksi kuohun ja kiroan.
Sorto loi pyhän pahaksi,
Pahankin pyhitti sorto
Sisimmässä sielussani.
Nyt minussa lemmen hehku
Vihana lekottelevi.
Nyt jalotekojen tahto
Kostona kohahtelevi. —
Kun tuo liekkini sisäinen
Pakon alta paukahtavi,
Silloin se rajupalona
Satakin urosta syöpi,
Kuin Ukon tulinen kalpa,
Pilvien pakosta päässyt,
Hillitönnä huimehtien
Honkia hajoittelee.
ILMARI.
No, no, poika, viihdy, viihdy,
Kiihko ohjaton asetu!
Toivon luontosi paremman
Voittavan himosi vallan.
Asetu levolliseksi
Ja paletta paina hiljoin,
Tyynesti, ei kaikin tarmoin.
Ahjossa on aatran kynsi,
Jonka Väinämö tilasi,
Ei ole miekka hurmemieli.
Ei rajusti, ei rajusti!
Hurjako oletkin, orja?
Heitä! heitä! — Maasta nosta
Väkipalja! Käy käsiksi!
Nostaa tulisen raudan ahjosta alasimelle.
Nyt takele taitavasti!
Maltin työ on rauhan työtä. —
Vetelemme vuorotellen.
Takovat; sen kestäessä Kullervo kiihtyvästi
iskettelee yhä hurjemmin.
Ei rajusti, ei rajusti!
Järjetön oletkin, orja.
Heitä, heitä! — ei enempi!
Väisty tuosta tuonnemmaksi!
Nyt on rauta rappiolla,
Alasin alas sujunut,
Koko työ pahoin pilattu.
Mikä turmelikin miehen?
Kullervo syrjässä tuijottaa nolona.