ANJA.
Enkä!
Ilmarin sisarko sulle!
Orjalle osattomalle!
ILLI tulee.
Ei ikinä! — Tuolla Illi!
KULLERVO.
Urkitko, kateinen Illi?
ILLI.
Häiritsenkö? — pois menenkin. —
Muuten vain sanoa aioin,
Ett' on siellä Kauko urho,
Anja neittä hän kyseli.
ANJA (levottomasti).
Minua! — kyseli Kauko?
ILLI.
Riennän — ilmoitan hänelle.
Lähtee ilkeästi taakseen silmäten. KULLERVO tarttuu Anjaan.
ANJA (huutaen).
Jää avuksi, Illi, Illi!
KULLERVO.
Itse valloitan osani.
Vetää Anjan syliinsä.
Tänne!
ANJA (huutaa).
Joutukaa avuksi!
KULLERVO.
Ylvästellen halveksitko,
Niin sinut väkisin ryöstän.
Näin kotka omansa otti
Heilutellen, keikutellen.
Nyt olet sylikanani.
Kannanko sun kuusen alle,
Kukistan pyhäisen piian? —
Reutoelet — ei avita.