UNTAMO (Ilvolle, jättäen hyvästi).
Kurita
Tuo rietas Kalervon poika,
Ettei sen käsi kohoa
Kalevalan kaatajaksi.
KAUKO (jättäen hyvästi).
Anja, suojelen sinua
Miekallani, hengelläni!
Kaikki poistuvat. Anjakin, silmäten alakuloisesti
Kullervoa, seuraa veljeään.
KULLERVO (yksin, katkerasti).
Tämäkö minun osani?
Vieläkö alemma luisun? —
Silloin nuo vihaiset vallat,
Vaikka pilven päälaelta,
Maahan raappasen rajusti.
TOINEN NÄYTÖS.
Poltetun kasken rinne, jonka takaa siintää vettä. TYÖVÄKI kuokkii, kaivaa kantoja ja niitä rovioipi. Karjankelloja kilahtelee ja kalkahtelee etäältä. KULLERVO, erillään muista, selässään jousi ja viini, kädessä paimentorvi.
KULLERVO.
Jo minä johonkin jouduin,
Suden surkeille jälille,
Härän hännän paimeneksi.
Eikö loppune ikinä
Minun kurjat kohtaloni.
Nuo ne kuokkivat paloa,
Kääntelevät kannistoa,
Mulle ei sitänä suotu.
Eikö voimia minulla
Kivet, kannot käänniskellä,
Vaikka syltäkin syvältä?
Kelpaisi minun kotona,
Heimoni ihastuksena
Perata isoni pelto,
Kohottaa kotitaloni
Suvun suureksi pesäksi, —
Toisin luotu jos olisin.
Enkö nyt minäkin voisi,
Niinkuin Ilmari, iloita
Työväkeni vääntämästä?
Enkö nähdä nuoren viljan
Kiittävän käteni töitä
Isäni Kalervon mailla?
Nähdäpä oman emännän
Pyttyinensä, raintoinensa
Pyörivän kotipihalla,
Mun kalasta tullessani,
Venhe täynnä venkaleita,
Taikka metsältä palaten
Olalla otusten paino!
Nähdäpä kotisuloni!
Nähdä lapset laittamani
Vierteisin, verevin poskin,
Ympärilläni kihisten! —
Mut mitä uneksit, orja?
Sukusi sodassa sortui,
Kotisi tuli tuhosi,
Itse orjaksi ylenit
Sydämettömän sylissä,
Kaikeksi iäksi kasvoit
Kiroksi inehmon lasten
Rautana rajuamaan.
Anja mulle ei hymyile,
Ilvon silmä ei säteile
Mulle suosion valoa: —
Se vihoja viskelevi,
Kuin sepon pajassa ahjo
Säihkyttää säkeniänsä.
Sai Heluna helleyttä,
Mansikki mesisanoja —
Minä kyisen katsauksen,
Sanat jäiset ja joleat,
Anjalta apean mielen.
TUIRO (jättää kuokkansa ja menee Kullervo luo).
Paimen, miks' yhä sureksit,
Tuskittelet joutavia?
Ei elämä siitä muutu.
KULLERVO.
Eikö muuttuisi elämä,
Jos jokainen muuttuisimme?
TUIRO.
Kullervo, kohota pääsi,
Ota maailma hyväksi
Kirjavine karvoinensa!
Kuin vihurit, virrat, myrskyt,
Joit' ei ihmisvoima johda,
Vaan ne meitä viskelevät
Oikkujensa olkapäillä,
Halujensa hartioilla,
Hyvälle, pahalle puolen,
Huvitellen, huikennellen,
Ilman tuntoa, sydäntä —
Niin ota elämän huolet.
Ole mies ja kärsi kaikki.