UNTAMO (Ilvolle).
Osattu isku.
Orjan ymmärsit hyvästi.
VÄINÖ.
Nuor' olet, ihana Ilvo,
Tarkoin harkitse tekosi!
Ei luonnossa kahta kasva
Samanluontoista, näköistä;
Kuinka kaikille sopisi
Samat ohjat, yksi vitsa?
Luonnetta vähittäin tutki,
Sen johdolla keksi keinot,
Joilla tuon pojan parannat.
Muista, ett' ylevä armo
Herättävi rakkauden,
Rakkaus paremman tahdon.
UNTAMO.
Liiaks' orjan vuoksi vaadit.
Harva meistä on vapaista
Niin hyvästi hoivaeltu.
ILVO.
Ei ole aika vaaliella
Orjan oikkuja monia.
Työtä vaadin orjaltani,
Käskyntyötä kuuliaista.
Tässä miehest' on kysymys,
Ei pojasta lapsekkaasta.
Kullervolle.
Huomenna salolle suorit,
Menet karjan kaitsijaksi.
Itse tutkin elkiäsi,
Jälkiäsi kuulostelen.
KULLERVO.
Tuon tylynkö vaimon valta
Vääntäisi minut kuin vitsan
Sarvikarjan kytkyeksi.
Raataja rahanalainen
Raavastenko vertaiseksi!
ILMARI.
Samalle salolle Tuiro
Tuopi miehiä palolle,
Kuokkijoiksi, kannon vääntäjöiksi.
Itse jään takomatöille.
Sinullekin, sisko kulta,
Soman solkesi rakennan
Ehommaksi entistänsä.
ANJA (syrjässä).
Ain' olet hyvä minulle,
Veljyeni! — Suojelethan
Tuota Kullervo poloista,
Hän on sairas, luulen.
ILMARI.
Tyttö!
Sinut Kullervo häväistä
Tahtoi — häntä puolustatko?
Muista, ett' olet luvattu
Kauko urholle omaksi!
VÄINÖ.
Jää hyvästi, seppo! — Ilvo! —
Anjakin! — Me kylvelemme
Sen lemmessä, tuon vihassa,
Mut aika hedelmän tuopi,
Sen suloisen, tuon vihavan.
Urhot, aina muistakaatte,
Ettei yltyisi himonne
Yhteisonnen sortajaksi.
KULLERVO (erikseen).
Mikä on minun osani
Yhteisonnesta? —