HAUSSI. Voi sua höyrypää! (Majorille) Huomaatte selvästi, että hän on vähän löylyn lyömä.
MEIJERHOFF.
Niin, niin; sen huomaan. Sallikaa tuon mennä rauhassa!
HAUSSI.
No ajatuksesi, Paavo?
PAAVO. Olenhan yht'aikaa puutarhurinne ja lakeijanne. Mutta puutarhassamme kasvaa nyt pahanpäiväinen härkinmänty, joka vahingoksi laihduttaa maata. Varsinkin surkastuttaa sen juuret ja sen musta varjo erään, vierellään kasvavan korean kukan.
MEIJERHOFF (hätäisesti syrjään).
Tämä tarkoittaa minua.
PAAVO. Kukka tahtoisi kiertyä sivullisensa solakan raidan vartalon ympäri; vaan nytpä on raita, tuon ranaoksaisen härkinmännyn tieltä, painanut päänsä pensaikkoon. Lymyssä lepää raita, kalvakkaana kuihtuu kukka.
SALLA (syrjään).
Ja minä juuri olen se kuihtuva kukka!
PAAVO. Poisjuurittavaksi katsoisin siis tuon härkinmännyn. Niinpä nostaisi raita päänsä ja sorjasti koristaisi kukka sen vartalon ympärillä kukkatarhaa.
SANNA.
Kuuluupa kuin Paavon huulilta valuisi runonsäikeitä.
HAUSSI.
Sumua ja höyryä ovat vaan nuo ajatukset.