PAAVO. Vaan voinpa tuosta höyrystä pusertaa herrasväelle selvää vettäkin, kun suvaitsette.
SANNA.
No, puutarhan hoidosta voimme toiste keskustella.
HAUSSI.
Niin, toiste; — kas nyt mene!
PAAVO. Menenpä; vaan huomatkaa! (Osoittaa molemmin käsin Meijerhoffiin) Tuossa, kas tuossa pönäkkänä seisoo se poisjuurittava rana-oksainen härkinmänty! — Mut tuossa (osoittaa Sallaan) taas se sorja, murheen-kalpea kukka!
MEIJERHOFF.
Miekat ja sapelit, tätä häväistystä!
PAAVO. Voi peukalot ja etusormet, kuinka mun kynteni himoitsee tuota mäntyä juuriakseni!
HAUSSI (taluttaa Paavon tylysti oikealle).
Siekailetko matkoihisi? — sinä hävyttömyyden syleksiä!
PAAVO.
Mutta olenhan palvelijanne, joka — —
HAUSSI.
Joka häväiset haltijaväkesi sekä halvan itsesikin.
PAAVO.
Tämä on kirveltävä päästöseteli.