KOTRO.
Se on sen hyvän tapoja.
ILLI.
Mut ei suosion sanoja,
Ei makupaloja siltä
Työväen osaksi riitä.
Kun evästä paimenelle
Aamusella Ilvo laittoi,
Niin vihasta varsin ryski,
Työväkeä uhkaeli
Olkileivällä ravita,
Kun muka rajuiksi käyvät,
Ylpenevät yltiöiksi.
Minä puoltanne pitelin:
Hän ulos minutkin työnsi —
Se minun sisar-osani!
KOTRO.
Ulosko sinutkin työnsi? —
MUUT (kiristellen hampaitaan).
Olkileivällä ravita!
ILLI.
Mut en maininnut pahinta: —
Konttihin kun Kullervolle
Ilvo painalti evästä,
Niin — pahasti nauroi.
MUUT.
Näitkö?
Nauroiko pahasti?
ILLI.
Kyllä.
Ilkeästi virnisteli,
Vaikk' onkin komea vaimo.
Sitten viskasi vihassa
Kontin paimenelle — läksi.
Mutta paimenkin kiroili.
MUUT.
Tietysti kiroili. — Sitten!
ILLI.
Emäntä rytäkän nosti
Nyt sepolle.
MUUT.
Kerro! Mistä?