ILLI.
Ei pahasti.
Erikseen.
Kunpa hän vihaisi! — siitä
Mulle toivoa itäisi.
KOTRO.
On sukunsa luonto hällä,
Lauhkea —
ILLI.
Sen syy on oikku
MUUT.
Oikkuko?
ILLI.
Sen teille kerron.
Kauko Lemminpoika täältä
Viime kerran kun erosi,
Niin hänelle Anja neiti
Rukkaset jälessä laittoi: —
Sanoi nuoreksi ikänsä.
MUUT.
Rukkasetko laittoi?
ILLI.
Vaiti!
KOTRO.
Ihastuiko siitä Ilvo?
ILLI.
Ihastuiko? — Hän vihastui:
Silmä säihkyi ja välähti,
Ruskolle sävähti posket.
Natonsa hyväsukuisen
Parjasi pataluhaksi.
Tukankin repinyt oisi
Tuulen tuiskuteltavaksi,
Mut avuksi ehti seppo.
MUTRU.
Niin oli kiitetty kotona
Kuin ylevä pohjantähti;
Nyt on myrsky miehelässä,
Itse Syöjätär sukua.