KAIKKI.
Terve, Kullervo!
KULLERVO.
Ei terve
Teille koirille ikinä.
KOTRO.
Näytät syttä synkemmältä,
Mutta oivalla sanamme.
Me sinua silmin, korvin
Etsimme kuin kontiota.
Luulin, että toivotonna
Surman suuhun jo sukesit.
Onni ett' elätkin vielä.
KULLERVO (kolkosti).
Surman ei omaksi jouda
Mies, jok' on tekoja tiine.
TUIRO (huomaa syrjässä Ilvon ruumiin, taantuen).
Tuoss' emäntä! — Kuollut.
Kaikki levottomina.
KULLERVO.
Tässä
Sen on kostaja komea.
Mitä tahdotte minusta?
Yksin tein tekoni; yksin
Kirpeät hedelmät nautin.
Vapisetteko pelosta,
Kurjat orjat? Ilmarille
Tästä viekätte sanoma,
Nöyrästi matelevasti, —
Tuiro juokse ja valita!
Sieltä niität orjan palkan.
MUUT (Tuirolle).
Juoksisitko — hirttäisimme!
TUIRO.
Miksi syytätte minua?
Missä kaikki on keralla,
Siell' olen minäkin myötä.
KOTRO.
Miksi, Kullervo, kiviä
Sanoissasi viskot? Tuossa
Sun veritekosi näemme.
Illi meille syyn selitti,
Ilvon ilkityön kun kertoi.
Sun voittos', vapautesi
Meidänkin on. Kuinka sulle
Kuopan kaivaisimme? — lausu!