ARMI.
Mutta syyttömiä säästä!
Et opettajaksi huoli
Sutta, ilvestä, repoa,
Et verenhimosta riehu
Etkä surmasta iloitse,
Vaan iloitset oikeudesta,
Väärästä vihassa kiehut.
Siksi väärä mahti murra!
KULLERVO.
Siksi Untamon kukistan
Majoinensa, mantuinensa,
Hävitän sukuni syöjän.
ARMI.
Kun eläimen pienimmänkin
Tapat, sit' elä kiduta.
Ihmistä enemmin sääli.
KULLERVO.
Säälisinkö säälitöntä?
KALERVO.
Nainen ei sotaa älyä.
Säälikö sukuas' Unto,
Kun hävitti viljat, karjat,
Naiset, lapsetkin tuhosi,
Kartanot poroksi poltti?
Tee kuin on setäsi tehnyt!
KULLERVO.
Muilta en ota tekoja,
Toisten toimiteltavia.
Omat mulla on tekoni,
Täältä ne sikisi, syntyi
Syvältä sisimmästäni.
Nyt ne pyrkivät paloksi,
Miehen päästä miekan päähän.
Emo, tuo sotisopani! —
Miekan vyölleni varustan.
Sen olen takonut itse
Sepon suurimman pajassa.
Tuolla keihäs, jousi, viini,
Nuoleni vihaiset, vinhat. —
Ne sepon pajasta ryöstin. —
Edellistä lausuen pukeutuu varuksiinsa.
Nyt olen sotajalalla.
Vainoveikot kun tulisi,
Näyttäisin sukuni voiman!
ARMI (autettuaan Kullervon varustautumista.)
Kun kerran sotia käynnet,
Niin sieltä palatessasi
Tuo kotihin kaunis rauha,
Muodossa hyvän miniän,
Oman Suomesi sukua,
Joka on liukas liikunnalta,
Aina ahkera käsiltä
Eikä riitoja rakasta. —
Tarvitset sukusi jatkon.
KULLERVO (erikseen).
Anja, oisitpa omani!
Nyt sun näyttäisin emolle.
KALERVO.
Kunpa en riutunut olisi,
Harmennut, hatarajalka,
Kanssasi tulisin, poika.
POTERO.
Min' en vain sotia suosi
Enkä jättäisi taloa. —
Ethän vaatine, isäni? —
Jalkoja minult' ei riitä
Silvottavaksi enempi.
Kaks on kättäni — satakin
Kättä työmme tarvitsevat.
Hupsu tahtonee tapella.
Ei sodat sotien lopu,
Jos n'ei hilliten häviä.