KULLERVO.
En isäksi tunne tuota,
Jolla ei isän sydäntä.
Mitä antoi hän minulle?
Elämän kiroja täynnä,
Osattomat orjan päivät,
Puukon —
Viskaa veitsen tyngän lattiaan.
tuossa sen murena!
KALERVO.
Terä murtunut oletkin,
Et ehjäsisuinen urho.
KULLERVO.
Kuin koko Kalervon heimo.
Mitä säästitkin minulle?
Korven kolkon, viljattoman,
Maata, vettä kansatonta.
Paras sulta on perintö:
Kosto, kosto Untamolle!
Siksi viel' elossa viihdyn.
POTERO (väistyy nurkkaan verkkotyö kädessä).
Paras soppehen paeta,
Tästä tuisku on tulossa.
ARMI.
Kuulitko mit' on povessa
Kullervolla?
KALERVO.
Kuulin kyllä.
Taisin tuimaksi ruveta,
Näin kun syyttelin sinua.
Kentiesi sotahan synnyit,
Sukukoston suorijaksi.
Siis isäsi neuvo kuule:
Ensin käy Lapissa, poika!
Ne veljessodan edellä
Mulle maksoivat veroa. —
Lappi valloita, veroita,
Rikastu, kokoa joukko
Ympärillesi ylevä.
Sen avulla vasta voitat
Untamon veriset urhot,
Suoritat sukusi koston.
KULLERVO.
Neuvosi himolla ahmin,
Minkä oikeaks' älyän.
Mikä on minusta väärä,
Sitä inholla hyleksin.
ARMI (kuin itsekseen).
Miksi taaskin veljesvaino?
Sitä kun kuvittelenkin,
Niin sisuksiani syöpi
Kuin vihateräinen veitsi,
Muistot kauheat heräävät. —
Toki muuta en tajua
Sovitusta arvokasta
Kuin veren verestä, koston.
KULLERVO.
Meill' on yhteistä jotakin.
KALERVO.
Yhteistä viha verinen.